Koskelan terveysasema vaatisi miljoonaremontin

toukokuu 30, 2011

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 30.5.2011

Pekka Jousmaa vaati (HS Mielipide 23.5.), että Koskelan terveysasema säilytettäisiin nykyisellään. Hän oli harmissaan siitä, että harvat lautakunnan jäsenet päättävät tällaisesta tärkeästä asiasta.

Kuulumme tähän pieneen demokraattisesti valittuun joukkoon, jonka enemmistö päätyi kannattamaan Koskelan terveysaseman yhdistämistä Oulunkylään.

Päätöksen alla vierailimme molemmilla terveyasemilla, haastattelimme sekä henkilöstöä että terveysaseman käyttäjiä ja osallistuimme myös toiseen Koskelan kirkolla järjestetyistä asukastilaisuuksista.

Ennen perehtymiskierrosta olimme vakuuttuneita siitä, että Koskelan terveysaseman sulkemiselle ei olisi riittäviä perusteita. Vasta lähemmässä tarkastelussa terveysaseman tilat osoittautuivat tasoltaan ja kunnoltaan sellaisiksi, että mielestämme olisi ollut vastuutonta jatkaa entiseen tapaan.

On hyvä muistaa, että Käpylän terveysaseman vaikeudet juontuvat homeongelmista, joiden väistettiin nykyisiin, väliaikaisiksi tarkoitettuihin tiloihin vuonna 2002. Siihen, miksi tuolloin ei löytynyt poliittista tahtoa rakentaa pysyvää ratkaisua, emme osaa vastata.

Koskelan terveysaseman siirtyessä Oulunkylään monen käpyläläisen matka terveysasemalle vaikeutuu. Toisaalta Oulunkylään saadaan selvästi paremmat palvelut kuin mitä Koskelassa on voitu tarjota. Myös laboratorio siirtyy Oulunkylään.

Koskelan terveysaseman toiminnan jatkaminen olisi vaatinut miljoonaremontin, ja toiminta olisi joka tapauksessa pitänyt siirtää väliaikaisesti muualle. Sairaala-alueen kehittymissuunnitelmien ollessa kesken remonttiin ei ollut resursseja tai riittävää poliittista tahtoa.

Toivomme kuitenkin, että Koskelassa voitaisiin vastedeskin tarjota lähipalveluna esimerkiksi neuvola- ja kevyempää vastaanottotoimintaa.

Esimerkiksi lähineuvolalle olisi mielestämme perusteita, mutta millaista muuta toimintaa, minne tarkalleen ja koska? Aiomme paneutua vakavasti pitkään Ruususen unta nukkuneen sairaala-alueen kehittämiseen.

Olemme saaneet asukkailta hyviä ideoita, joita haluamme edistää. Toivomme, että asukkaiden aktiivisuus jatkuu myös keskustelussa, jolla vaikutetaan alueen tulevaisuuteen.

Tuuli Kousa

Hannu Tuominen

Terveyslautakunnan jäseniä (vihr.)

Helsinki

Pienen hiljaiselon jälkeen

toukokuu 11, 2011

Vihreiden vaalitulos oli valtava pettymys. Vaalitappion syy on aina peilissä: puolueena olemme tehneet asioita väärin, enkä minäkään osannut ymmärtää sitä etukäteen. Itse sain Helsingissä kuitenkin 3 253 ääntä, mistä olen vihreiden ison tappion valossa iloinen. Aidosti iso, lämmin kiitos kaikille teille, jotka uskoitte minuun, äänestitte ja olitte muuten tukena.

Olen ylpeä kampanjasta, jonka teimme. Olin vihreiden ehdokaslistan paras ensikertalainen, enkä olisi pystynyt siihen ilman hienoa tukiryhmääni. Erityisesti haluan kiittää vaalipäällikköäni Tiaa, miestäni Timoa sekä Esaa ja Vivekaa. Mutta myös muita, jotka olivat mukana. Jopa monet joita en edes tuntenut ennen kampanjaa tekivät valtavasti töitä jotta pääsisin eduskuntaan. Teitä oli iso joukko, eikä työ mennyt hukkaan vaikka tavoite jäi saavuttamatta. Pääsin puhumaan monista tärkeistä asioista ja saamani äänet osoittavat, että ajatukseni tulivat kuulluksi ja että ne otettiin omiksi. Jatkan vaikuttamista eduskunnan ulkopuolella, kaupunginvaltuutettuna ja muuten.

Vaalikampanja oli kovempi puristus kuin mitä olin osannut aavistaa. Liityin Vihreisiin vasta reilu kolme vuotta sitten, joten  en ollut ikinä nähnyt eduskuntavaalikampanjaa läheltä. Rupeamana ehdokkuus on melkoinen. Vaalien jälkeisenä päivänä nukuin päiväunet pienen poikani kanssa ja vuokrasin leffan ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Sitten aloin suunnitella lomaa ja kirjoitan tätä blogia nyt Thaimaasta käsin. Virallisesti vuosilomalla äitiyslomani lähestyessä loppua. Takana on mieletön vuosi. Kuten joskus aiemmin kirjoitin, kuolema kuittaa univelat. Päivääkään en vaihtaisi. Anteeksi että tämän kirjoittamiseen meni niin kauan. Olin vaan aika väsynyt.

Pari sanaa vaalipäivänä

huhtikuu 17, 2011

Tämä on yksi elämäni jännittävimmistä päivistä. Eikä tämä ole jännittävä päivä vain minulle, vaan myös koko Suomelle. Mikä on Suomen suunta seuraavat neljä vuotta? Turhautuminen politiikkaan, tunne siitä että mikään ei hyvällä tavalla muutu, perinteisen politiikan ryvettyneisyys ja talouden ja Suomen suunnan epävarmuus ovat tulleet esille moneen kertaan kadulla kampanjoidessani. Silti uskon, että yksi ihmien voi politiikalla vaikuttaa. En tekisi näin paljon töitä, jotta pääsisin tekemään jotakin jolla ei ole merkitystä.

Vaalirauhan nyt laskeuduttua takana on yli vuoden määrätietoinen pinnistely kohti eduskuntaa ja hurja määrä kampanjointia. Vauva + vaalit = kuolema kuittaa univelat! Kiitokset mahtavalle tukiryhmälleni, jota ilman en olisi pärjännyt ja jonka ansiota on, jos olen illan päätteeksi kansanedustaja.

Haluan taloudellisesti ja sosiaalisesti ehjän, maailmalle avoimen Suomen. Toivon, että olet mukana äänestämässä eduskuntaa, joka on asiantunteva ja avarakatseinen. Ehkä ei olisi pahitteeksi, jos siellä olisi myös muutama stadilainen.

Jos olet saanut esitteeni kadulla, kotisivuillani avaan teemojani laajemmin. Jos sinulla on kysyttävää, soita. Yritän myös ehtiä vastaamaan päivän aikana tuleviin sähköposteihin. Päivystän lisäksi  vaalitoimistollani Tark’ampujankatu 18, kivijalka, klo 11-13. Tervetuloa nauttimaan vaaliteet!

Moni on myös miettinyt, minkälaiset mahdollisuudet minulla on läpimenoon. Ainakin Osmo Soininvaara tuntuu uskovan niihin.

Ajattelin lopettaa muutamalla sanalla, jotka Eino Leino kirjoitti Sunnuntai-lehteen vuonna 1917:

“Koetin esittää, miten välttämätöntä juuri pienille kansoille on ainakin yrittää ajatella suuresti ja yleisinhimillisesti, samoin miten tukahduttavaksi käy sellaisten kansojen henkinen ilmakehä, jotka sulkeutuvat itseensä kuin koppakuoriainen.”

Kiitos jos olen äänesi arvoinen.

Kokoomuksen käännös taaksepäin

huhtikuu 13, 2011

Kokoomuksen mukaan vihreällä on ainakin viisi miljoonaa sävyä. Ja tottahan se on, vihreällä ON eri sävyjä. Erona Kokoomukseen Vihreissä nämä eri sävyt tarkoittavat kuitenkin eri lähestymistapoja samojen, vakavasti otettujen ongelmien ratkaisemiseen. Kokoomuksen riveissä vaikuttaa niin ympäristön tilasta huolissaan olevia kuin välinpitämättömiä ja jopa laajojen tieteellisten tutkimusten faktat kieltäviä ilmastoskeptikoita. Itämeri jeejee, mutta ilmastonmuutos – annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Sävyerot eivät koske pelkästään ympäristöä. Vihreiden ja Kokoomuksen välillä on selviä eroja suhtautumisessa siihen, miten siedetään yksilöllisyyttä ja ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Eroja ON kun mietitään ketä kuunnellaan, kun tehdään päätöksiä siitä, miten Suomen talous saadaan kasvamaan ja mistä löytyvät uudet kasvun väylät umpeutuneiden tilalle.

Urbaani kaupunkilainen tuntee olonsa hieman eksyneeksi leijonapaidassa kampanjoivan ylikomisarion ja eläkkeellä olevan everstiluutnantin keskuudessa, mutta aivan omaa luokkaansa ajatuksineen on isoa kampanjaa tekevä Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Wille Rydman. Helsingin Sanomien vaalikonedatasta tehtyjen analyysien perusteella Rydman on yksi koko maan oikeistolaisimmista ehdokkaista, kaikki hihhulipuolueet mukaan lukien.

Haluammeko taloudellisesti ja sosiaalisesti ehjän, maailmalle avoimen Suomen, vai ”Niskalenkin maahanmuutosta”? Vihreämpää taloutta ja vastuullista kasvua, vai ”Niinistöläistä talouskuria”? Ja tuleeko vihreys todellakin kukkarolle kalliiksi kuten Rydman sanoo, vai uskoisimmeko kuitenkin ekonomisti Nicholas Sternin 700-sivuista Sternin raporttia, jonka mukaan ilmastonmuutoksesta uhkaa tulla aikamme vakavin markkinahäiriö? Jos kysytään Buffetilta tai Sorokselta, realisti panostaa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Populistiset kyläpoliitikot ovat sitten erikseen.

Tiedän että muutama järkevä kokoomuslainen ei oikein kestä katsoa Rydmanin kampanjointia, mutta ei hän kuitenkaan mikään marginaaliehdokas ole. Rydman on emopuolueensa nuorisojärjestön puheenjohtaja, joka on saanut kokoomuslaisilta järjestöiltä kymmeniä tuhansia euroja kampanjaan, joka on yksi Helsingin näkyvimmistä, ellei näkyvin. Turha epäillä, Kokoomuksessa Rydman halutaan eduskuntaan. Samaan aikaan Rydmanin tukiryhmäläiset seisovat elävinä banderollitelineinä ympäri kaupunkia tavalla, joka tuo mieleen kansallissosialistisen Saksan, Neuvostodiktatuurin tai Pohjois-Korean.

Olisi aika mahdoton ajatus, että pyytäisin esimerkiksi oman tukiryhmäni ajattelevia, ihania ihmisiä toimimaan mykkinä mainoskannattimina. Jos Kokoomus häviää vaalit Helsingissä, se ei johdu pelkästään vuodosta Perussuomalaisiin, vaan siitä että Kokoomuksessa on niin keskeisissä asemissa ihmisiä, jotka ovat hylänneet nykyaikaisen, urbaanin ja maailmalle avoimen helsinkiläisyyden.

Yrittäminen voisi olla helpompaakin

huhtikuu 2, 2011

Suurten ikäluokkien vanhetessa työikäisten ihmisten osuus tulee laskemaan dramaattisesti. Suomen talous onkin saatava tasapainoon nopeasti, jotta nuorempien sukupolvien vastuulle ei sysätä paitsi suurten ikäluokkien vanhuuden kustannuksia, myös yhteisiä velkoja.

Julkisen talouden tasapainottaminen vaatii julkisen tuottavuuden parantamista, työurien pidentämistä työhyvinvoinnin lisäämisen ja työntekijöiden tarpeista lähtevien joustojen avulla sekä valtion veropohjan vahvistamista. Kipeimmin tarvitsemme kuitenkin lisää yksityisen sektorin työpaikkoja.

Työelämä on murroksessa, ja yhä useampi meistä elättää itsensä yrittäjänä. Savupiipputeollisuuden taantuessa uusia työpaikkoja syntyy eniten pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Siksi verotuksen on tuettava yrittäjyyttä ja yritysten kasvua. Tulevaisuuden Nokia ei ole yksi suuri yritys vaan monen pienen taimen vehreä kasvusto.

Hallittu riskinotto kuuluu yrittämiseen, mutta epäreilut riskit ovat asia erikseen. Erityisesti yrittäjän sosiaaliturvaa on parannettava ja ensimmäisen työntekijän palkkaamista helpotettava. Pääomatuloverotuksen kiristämisen yhteydessä yhteisöveroa on maltillisesti laskettava yrittämisen houkuttelevuuden lisäämiseksi. Myös alv-velvollisuuden alarajaa on nostettava yrittämisen alkutaipaleen tueksi. 80 prosenttia yrittäjistä on korkeintaan keskituloisia ja neljännes tienaa noin tonnin kuussa. Yrittäjienkin on veronsa maksettava, mutta tehdään se työllistämiseen kannustavalla tavalla.

Ei ole myöskään ollenkaan sama, onko yrittäjänä mies vai nainen: yrittäjän maailma on sukupuolittunut. Naisyrittäjien asemasta tekee erityisen epäreilun se, että vanhemmuuden kustannukset kaatuvat korostetusti naisten niskaan. Me Vihreät kannatamme vanhemmuuden kustannusten jakamista paitsi siksi, että uudistus helpottaisi yrittäjän asemaa, myös siksi, että nuorten naisten vetovoima työmarkkinoilla paranisi.

Yrittäjäksi ryhtymisen lisäksi meidän on tuettava yritysten tutkimusta, tuotekehitystä ja kasvua. Suurempi osa yritystuista tulee ohjata vanhan tekohengittämisestä uuden luomiseen. Suomi on insinöörivetoinen maa, mutta innovaatiot ja niiden kaupallistaminen vaativat monipuolista luovuutta.

Tarvitsemme tasapuolisesti luovuuteen, työhön ja yrittämiseen kannustavaa politiikkaa.

Tavattavissa vaalien alla

maaliskuu 31, 2011

Moni on kysynyt, missä minut voi tavata. Kampanjoin erityisesti kantakaupungin alueella päivittäin ihanan tukiryhmäni kanssa ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin. Keräsin tähän hieman listaa joistain sovituista menoista. Täydennän listaa kampanjan edetessä.

Olethan yhteydessä, jos haluat auttaa! Tavoitat minut osoitteesta tuuli.kousa(at)vihreat.fi tai numerosta 050 5437374.

Vaaleja kohti mennään määrätietoisin ja iloisin askelin!

to 31.3.  klo 19– kaikille avoimet vaalibileet Ravintola Nollassa.  Tervetuloa!

pe 1.4. klo 10.15–11.40 vaalipaneeli Hankenilla ja klo 12–14 esitteiden jakoa keskustan alueella

la 2.4.  klo 12–14 Vihreiden vaalimökin avajaiset Kolmen sepän aukiolla. Tavattavissa vaalimökillä päivittäin.

su 3.4. klo 13–14 Hakaniemen markkinoilla

ma 4.4. klo 8–9 Kampin metroasemalla ja klo 16–18 esitteiden jakoa ydinkeskustan alueella.  Tapaaminen Vihreiden vaalimökillä Kolmen sepän aukiolla klo 16, mukaan pääsee myöhemmin soittamalla Tuulille tai vaalipäällikkö Tialle.

ti 5.4.  klo 16–17 Munkkivuoren ostarilla

ke 6.4.  ennakkoäänestys alkaa! tavattavissa Kampin metroasemalla klo 8–9 ja Vihreiden teltalla Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla klo 16–17

pe 8.4. klo 8–10 Sörnäisten metroasemalla, klo 11–14 Hakaniemen seudulla ja klo 16–18 Arabian kauppakeskuksella

la 9.4. Vihreiden vaaliratikan matkassa

ti 12.4. ennakkoäänestyksen viimeinen päivä

to 14.4. klo 16–18 Lauttasaaren ostarilla, paikalla myös muita ehdokkaita ja Vihreiden teltta

la 16.4. Liikkeellä koko päivän. Aikataulu tarkentuu lähempänä.

su 17.4. varsinainen vaalipäivä: jännitetään yhdessä Vihreiden vaalivalvojaisissa Tavastialla

Ydinvoimasta

maaliskuu 25, 2011

Moni on kysynyt kantaani ydinvoimaan. Siispä pari sanaa siitä miten tuotamme energiaa.

Kun joku esittelee hurjia energiankulutuksen kasvuennusteita, ne perustuvat tarkoitushakuisesti kuvitelmiin, joiden mukaan Suomen energia-intensiivinen teollisuus olisi kasvu-uralla. Tiedämme kuitenkin, että totuus on päinvastainen. Paperitehtaat siirtyvät sinne, missä työvoima on edullisempaa ja raaka-ainetta kasvaa murto-osassa siitä ajasta mitä täällä. Esimerkiksi Brasiliassa eukalyptus kasvaa hakkuuvalmiiksi kuudessa vuodessa. Halpa energia ei yksin riitä pitämään perinteistä, raskasta teollisuutta Suomessa.

Jo tällä hallituskaudella myönnetyt ydinvoimaluvat nostavat Suomen ydinvoimakapasiteetin tasolle, joka ylittää omat tarpeemme nyt ja tulevaisuudessa. Kapasiteetin lisääntyessä väistämättä yhä suurempi osa ydinvoimasta menisi vientiin.

Ydinvoimaa rakennetaan halvalla ja tilapäisellä tuontityövoimalla, kun taas uusiutuva energia luo työpaikkoja, jotka ovat kotimaisia ja usein pysyviä. Ydinvoimateollisuus on ulkomaista, uusiutuva energia tarjoaa kestävän kasvun mahdollisuuksia täällä Suomessa.

Mielestäni meidän pitää ydinvoimaan sijaan valita ne energiamuodot, jotka puhtaamman energian ohella luovat uusia työpaikkoja niiden paperitehtailta katoavien tilalle. Alojen kasvuvauhtia tarkastellessa on selvää, kumpaan on järkevää sijoittaa.

Uusiutuva energia on myös järkevää aluepolitiikkaa: Se tarjoaa työpaikkoja ympäri Suomen, myös siellä missä työttömyys on kovinta.

Ympäristön kannalta vaarallisin energiamuoto ei ole ydinvoima, vaan hiilivoima. Ydinvoimalassa saattaa tapahtua onnettomuus, mutta hiilivoiman onneton vaikutus ilmastoon ja pienhiukkaspäästöinä ihmisten terveydelle on varmaa. Siksi ydinvoimaa tarvitaan siirtymäkauden ratkaisuna, kunnes energiansäästö ja uusiutuvien tarjoamat mahdollisuudet tekevät ydinvoiman turhaksi.

Riittävä kapasiteetti tätä siirtymäkautta varten on kuitenkin jo olemassa.

Ydinvoimalaonnettomuuden todennäköisyys on pieni, mutta mahdolliset seuraukset hyvin suuret. Tätä kirjoittaessani Tokion megapoliksen juomavesi ei ole turvallista lapsille.

Itselleni ydinvoiman vastustamisessa on kuitenkin epätodennäköistä onnettomuusuhkaa enemmän kyse siitä, että haluan Suomen keskittyvän kestävän tulevaisuuden mahdollistamiseen. Energiapihiys ja uusiutuva energia ovat tulevaisuuden kilpailuvaltteja. Miksi emme harjoittaisi energiapolitikkaa, joka on myös kestävän kasvun ja työllisyyden kannalta järkevää? Ydinvoima on taloudellisesti kannattamaton ratkaisu kaikille muille, paitsi sitä rakentaville energiayhtiöille. Minusta on ongelmallista ripustautua vahvasti yhteen teknologiaan ja tehdä lyhyen ajan sisällä päätöksiä, joiden kanssa tulevien sulkupolvien on elettävä – halusivatpa tai eivät.

Avoin vs. sulkeutunut Suomi

tammikuu 31, 2011

Mielipidemittaukset kertovat kasvavasta tyytymättömyydestä maan poliittista tilaa kohtaan. Poliitikkojen yleinen kyvyttömyys pelottaa ihmisiä, ja luottamus demokratiaan horjuu vaalirahasotkun mainingeissa. Istuva pääministeri ei suostu avaamaan rahoitustaan, edellistä epäillään lahjuksen ottamisesta.

Ylilyöntejä selitetään maan tavalla, vaikka toiminta on rajoittunut  pieneen ja etuoikeutettuun piiriin. Toivottavasti rikosepäilyt saadaan tutkittua ja syylliset tuomittua mahdollisimman pian, jotta kevään vaalit voidaan kattaa puhdistetulle pöydälle.

Suomi on jälleen historiallisessa tienhaarassa. Puolueiden vuosia kestäneen retorisen lähentymisen jälkeen vastakkaisasettelu on palannut ja tehnyt eroja puolueiden välille.

Perussuomalaiset vastustavat nykymenoa ja haikailevat paluuta lauantaimakkarayhteiskuntaan, kristillisdemokraatit ovat hilanneet itsensä arvokonservatismin lipputangon nupiksi ja vihreät haluavat keskustella Suomi-leijonan omistajuudesta – tai tarkemmin palauttamisesta – koko kansan käyttöön.

Suurten puolueiden kannatuksen laskiessa keskisuurten puolueiden merkitys ja valta kasvaa. Huhtikuussa äänestetään siitä, mihin suuntaan Suomea lähdetään viemään. Konservatiivien Suomi haluaa käpertyä sisään päin piikit pystyssä. Minä taas haluan Suomen, joka katsoo rohkeasti eteenpäin, vaalii sivistystä, rakentaa vahvuuksiensa päälle globaalissa kilpailussa, kantaa vastuuta ilmastosta ja on ennen kaikkea avoimessa vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa.

Globaalissa taloudessa ihmiset ovat yhä riippuvaisempia toisistaan ja kriisit liikuttavat koko maailmaa. Finanssikriisin ja tuhkapilven vaikutukset jaetaan, mutta niin myös hyvät uutiset. Burmaa hallitseva Myanmarin sotilasjuntta vapautti Aung San Suu Kyin saadakseen pisteitä kansainvälisessä PR-kilpailussa ja demokratian voitto Tunisiassa antoi paitsi toivon diktatuurien kasvateille kaikkialla lähi-idässä, myös parasta mahdollista draamaa meille uutisnarkkareille.

Entistä kansainvälisemmässä maailmassa moni pelkää erilaisuutta ja haluaisi eristäytyä. Maailma ei kuitenkaan katoa silmät sulkemalla. Näin muutama vuosi sitten lahjakkaan Johanna Freundlichin ohjaaman näytelmän, joka sijoittui Euroopan laidalle kaupunkiin, johon junat eivät enää pysähtyneet. Lohduton kohtalo, sanoisin.

Onneksi on merkkejä toisenlaisesta Suomesta. Maantieteellisistä rajoitteista huolimatta elinvoimaisen tulevaisuuden puolesta puhuvat mm. Guggenheim-suunnitelmat, uusi nopea junayhteys viiden miljoonan asukkaan Pietariin ja Helsingin yllättävää vauhtia kasvanut suosio asunnonvaihtomarkkinoilla – kaverille on tupsahdellut viimeisen kuukauden aikana asunnonvaihtotarjouksia niin Barcelonasta, Alicantesta, Malagasta, Pariisista, Bretagnesta, Pietarista, Tanskasta ja Kanadasta kuin myös Havaijilta. Minun Suomeni ei ole pysähtynyt periferia, vaan niin houkutteleva keskus idän ja lännen taitteessa, että tänne tullaan vartavasten.

Aloitin tänään blogin Uuden Suomen verkkosivuilla, ja tämäkin kirjoitus julkaistaan siellä: http://tuulikousa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59920-avoin-vs-sulkeutunut-suomi Tarkoitus on kuitenkin koota kirjoitukset ja valtuustotoimet tänne omillekin sivuille myös jatkossa.

Taidetta kannattaa tukea

joulukuu 15, 2010

Helsingin Sanomat uutisoi eilen näyttävästi, kuinka yritysten tuki taiteelle on romahtanut 2000-luvulla. Suurin pudotus tapahtui 2000-luvun alun taantumassa, eikä suunta ole kääntynyt. Yritysten on vaikea nähdä hyötyvänsä taiteen tukemisesta muuten kuin imagonsa puolesta, vaikka eikö erityisesti taaantumassa mitata paitsi sydämen sivistystä myös luovuuden voimaa?

Taiteella on itseisarvo, jonka toivoisin yhteiskunnan tunnistavan laajemmin. Taiteen kokeminen on aina subjektiivista, mutta ainakin taide-elämykset kirkastavat mieltä, auttavat yhdistämään elämän punaisia lankoja ja ohjaavat luovaan ajatteluun.

Uutisessa haastatellaan taiteeseen myönteisesti suhtautuvien yritysten,  Keskon ja Rastorin, toimitusjohtajia. Molemmat sanovat, että yrityksen on vaikea tukea hankkeita, jotka eivät tuota yritykselle suoraa hyötyä.  Tuen muotoja on kuitenkin monia, ja tuki on yhä useammin vastikkeellista. Taideteos koristaa julkista tilaa, ja tukemiinsa tilaisuuksiin sponsori saa ainakin mainospintaa tai pääsylippuja.

Taiteen tukemista voitaisiin helpottaa verotuksella: yhteisöjen taideostot verovapaiksi ja taideostoista kotitalousvähennys. Työllistävä vaikutus taiteen tekijöille olisi merkittävä ja yleishyödylliset vaikutukset yhteiskunnassa kauaskantoiset.

Taide ruokkii luovuutta ja ennakkoluulotonta tekemistä. Tieteen, taiteen ja yrityselämän välistä yhteistyötä vahvistamalla kannustetaan innovaatioiden syntymistä. Yhteiskuntaamme vaivaa insinöörivetoisuus, vaikka moni luova tekijä kipuilee toimeentulonsa kanssa.  Yritysten tulisi palkata rohkeammin taiteilijoita, ostaa taidetta ja tarjota asiakkailleen taide-elämyksiä ryyppyreissujen sijaan.

Taiteen tuen lisäämisen myötä taide myös demokratisoituisi. Nykyjärjestelmässä apurahojen ja taidehankintojen päällä istuvat harvat ja valitut portinvartijat. Helpottamalla taiteen tukemista ja laajentamalla siten tukipohjaa yhä useampi saisi äänioikeuden ja taiteilijapäässä mahdollisuuden.

Ilmastonmuutos ei ole kadonnut

marraskuu 29, 2010

Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluiden epäonnistumisesta on seurannut jonkinlainen ilmastoähky. Ihmiset tiedostavat ilmastonmuutoksen vakavuuden, mutta siitä ei juuri nyt jakseta sen enempää lukea kuin kirjoittaakaan.

Meksikon Cancunissa käynnistyviltä ilmastoneuvotteluilta ei odoteta paljoa, vaikka päätöksiä tarvittaisiin.

Satu Hassi lainaa Vihreiden nettisivuilla julkaistussa blogissaan climateprogress.org -sivuille koottua yhteenvetoa viimeaikaisista ilmastonmuutokseen liittyvistä tutkimustuloksista.

”Valtamerien kasviplankton on vähentynyt 40 %. Syyksi epäillään ilmastonmuutosta. Lisäksi valtameret happamoituvat 10 kertaa nopeammin kuin 55 miljoonaa vuotta sitten, jolloin merissä tapahtui suuri sukupuuttoaalto. Itä-Siperian ikiroudan alta on alkanut pulputa ilmaan metaania.”

Minua kiinnostaa, miten ihmiset ja yritykset saadaan nopeimmin toimimaan tavalla, joka varjelee ilmastoa. Mitkä ovat tehokkaimmat verotuksen, lainsäädännön ja tukien keinot, jotka ohjaisivat ihmisiä kestäviin valintoihin?

Päättäjien ja yritysten on luotava edellytykset helpoille, kestäville valinnoille. On kannustettava ja luotava menestymisen edellytykset energiatehokkuudelle, sesonkikrääsän sijaan kestäville ja ajattomasti kauniille tuotteille ja vähähiilisten vaihtoehtojen tuotekehitykselle ja käyttöönotolle.