Kategorian ‘blogikirjoitukset’ arkisto

Kunnallisvaalit 2017

keskiviikko, maaliskuu 29th, 2017


Ennakkoäänestys alkaa tänään. Kuluvalla kaudella olen toiminut valtuuston lisäksi ensin kaupunginhallituksessa ja johtanut neljä vuotta kaupungin talouden näkökulmasta tärkeää kaupunginhallituksen konsernijaostoa. Tämän vuoden alussa aloitin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Tavoitteenani on jatkaa mahdollisimman vahvalla mandaatilla työtä toisaalta luovemman ja kilpailukykyisemmän, toisaalta oikeudenmukaisemman Helsingin puolesta.

Nettisivuillani voit tutustua taustaani tarkemmin ja esimerkiksi Ylen vaaligalleriassa vaalikonevastauksiini sekä videoihin, joissa puhun mm. arvoistani. Kuntavaaliteemani ovat:


Elinvoimainen Helsinki

En halua elää velaksi tulevien sukupolvien kustannuksella. Sama pätee niin talouteen kuin ympäristöön. Hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan kestävää kasvua.

Tehdään Helsingistä houkutteleva kohde niin yritysten sijoittumiselle kuin investoinneille – oli vertailukohteena sitten Tukholma, Kööpenhamina tai vaikka Amsterdam. Helsingillä on kaikki edellytykset kehittyä esimerkiksi cleantechin, terveysteknologian ja älykkäiden liikenneratkaisujen mallikaupungiksi.

Myös matkailu elävöittää Helsinkiä vuosi vuodelta enemmän. Matkailuun kannattaa panostaa, sillä matkailulle on ominaista, että se työllistää ihmisiä eikä robotteja. Rakennetaan tunneli Tallinnaan, ja sanotaan kyllä uusille ideoille, teknologioille ja uskaltamisen kulttuurille.


Yhdenvertainen mahdollisuuksien Helsinki

Helsinki kuuluu kaikille. Kaupunkilaisten eriarvoistumista on torjuttava päättäväisesti niin asuntopolitiikalla kuin laadukkaalla opetuksella ja varhaiskasvatuksella. Myös liikunta- ja kulttuuripalveluiden tarjonnassa on huomioitava alueellinen tasa-arvo. Jokaisella helsinkiläisellä lapsella on oltava mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen.

Helsinki kaipaa kipeästi lisää kohtuuhintaista asumista, eri asuinmuotojen sekoittamista ja laadukasta täydennysrakentamista, myös sellaisiin kaupunginosiin, joissa eriytyminen on ongelma.

Yhdenvertaisuuden edistämisessä on tärkeää, että lähikoulu on paras vaihtoehto mahdollisimman monelle kouluikäiselle lapselle. Aloitetaan vieraisiin kieliin tutustuminen viimeistään ykkösluokalla, panostetaan kulttuurikasvatukseen ja varmistetaan, että erityisoppilaiden määrä näkyy koululle kohdistettavina lisävoimavaroina.


Ilmastonmuutos kannattaa pysäyttää

Ilmastonmuutos on aikamme suurin ongelma ja cleantech maailman nopeiten kasvava bisnes.  Meillä on varaa nostaa ilmastopolitiikan kunnianhimon tasoa ja tähdätä hiilineutraaliksi muiden pohjoismaisten pääkaupunkien joukossa jo 2030-luvulla kaavaillun vuoden 2050 sijaan.

Kestävien valintojen on oltava helppoja. Todelliseen muutokseen tarvitaan meitä kaikkia. Sanotaan ei kertakäyttökulttuurille, tuetaan vähähiilisiä vaihtoehtoja ja kannustetaan yrityksiä tarttumaan kestävän talouden mahdollisuuksiin. Päästövähennystavoitteet luovat uutta kysyntää, liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja.

Itämeri on maailman saastunein meri, jota kukaan muu ei pelasta puolestamme. Saastuttajan pitää maksaa.


Toimiva arki

Helsinki on maailman parhaita asuinpaikkoja ja toimiva arki Helsingille kilpailuvaltti. Meidän pitää kaavoittaa kaupunkimaista kaupunkia ja liiketiloja sekä investoida palveluihin väkiluvun kasvaessa. Tiivistetään ratikoiden ja bussien vuorovälejä, sillä se lisää joukkoliikenteen käyttöä, vähentää ruuhkia ja parantaa ilmanlaatua. Helpotetaan työn ja perheen yhteensovittamista: pidetään päiväkodit lähellä, nykyistä joustavammin aukioloajoin, ja rakennetaan lisää päiväkoteja kaupungin lapsimäärän kasvaessa. Tuodaan muskari, kielikylpy ja neuvola päiväkodin yhteyteen.

Toimivan arjen kaupungissa myös kulttuuri on helposti saavutettavissa. Varmistetaan kaupungin museoiden ja kirjastojen resurssit. Kannustetaan julkisia ja yksityisiä kulttuuritoimijoita yhteistyöhön. Guggenheim Helsinki kaatui, mutta esimerkiksi Tanssin talo, jonka hallituksessakin olen vaikuttanut useamman vuoden ajan, etenee. Elävä kaupunkikulttuuri, hyvä ruoka ja kivijalkaliikkeet parantavat arjen laatua.


Kiinnostuitko?

Äänestä vaaleissa. Kysy lisää jos jokin mietityttää. Jos kiinnostuit kovasti, voit myös tukea kampanjaani ennen kaikkea äänestämällä mutta myös kertomalla ehdokkuudestani helsinkiläisille ystävillesi, tulemalla mukaan tukiryhmääni tai lahjoittamalla rahaa kampanjaani. Alle 800 euron lahjoituksen voi tehdä myös nimettömänä helposti henkilökohtaisen lahjoituslinkkini kautta.

Lue lisää: www.tuulikousa.fi

Kahdella puolella pöytää?

maanantai, tammikuu 16th, 2017

Kauppalehden Arno Ahosniemi pohtii tänään Kauppalehden kolumnissaan edellytyksiäni sovittaa yhteen Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävä, johon vihreiden ryhmä minua esittää, sekä päivätyö OPssa yhteiskuntasuhteiden, mediasuhteiden ja vastuullisuuden johtajana.

Esteellisyyskysymykset ovat tärkeitä, ja niitä on hyvä pohtia avoimesti. Koska kuntapolitiikkaa tehdään lähtökohtaisesti työn ohessa, moni joutuu jossain vaiheessa jääväämään itsensä päätöksestä tai toisesta.

Valtuuston puheenjohtajaa ja valtuutettuja koskevat samat laista kumpuavat esteellisyyssäännöt: valtuutettu on kuntalain mukaan esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä tai hänen läheistään.

Aiemmassa työssäni johtajana konsulttipuolella esteellisyyskysymysten kanssa piti olla jatkuvasti hereillä. OPssa olen työskennellyt nyt reilut kaksi vuotta, eikä vastaan ole tullut tilanteita, joissa olisin ollut esteellinen. Aiempaan työhön verrattuna oman ammatin ja yhteiskunnallisten luottamustehtävien yhdistämisessä haastavinta eivät ole olleet esteellisyyskysymykset, vaan ajankäytön hallinta.

Ahosniemen kuvailemaa “samaan aikaan kahdella puolella pöytää” -tilanteita ei ole syntynyt. Kunnallista päätöksentekoa läheltä seuraavat tietävät, että kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävä on huomattavasti seremoniallisempi kuin vaikkapa kaupunginhallituksen jäsenen tehtävä. Mikäli tilanne tästä muuttuu, arvioin tilannetta tietysti uudelleen. Jo valtuuston puheenjohtajuus muuttaa tilannetta siten, että en koe olevani oikea henkilö esimerkiksi edustamaan OPta kaupunkiin liittyvissä tilaisuuksissa.

Läpinäkyvyys on toimivassa, äänestäjien etua ajavassa poliittisessa järjestelmässä keskeinen arvo. Mikäli lain mukaiset esteellisyysperiaatteet eivät tällä hetkellä tunnu riittäviltä, eduskunnan tulee tiukentaa niitä. Mielestäni olisi kuitenkin iso menetys, jos yksityisellä sektorilla työskentelevät suljettaisiin pois kunnallisesta päätöksenteosta. Ja jos yksityisellä sektorilla työskentelevät suljetaan ulos, olisivatko seuraavana vuorossa esimerkiksi ay-liikkeessä tai kunnissa työskentelevät?

Niin kauan kuin kuntapolitiikka on luottamustoimi, harvalla on varaa jättäytyä omaan piikkiin pois työelämästä. Töissä olen lojaali työnantajalleni, politiikassa helsinkiläisille. Jos näiden välille syntyy ristiriita, jäävään itseni päätöksenteosta.


Tuulivoima ohitti Kiinassa ydinvoiman, mitä tekee Suomi

maanantai, maaliskuu 24th, 2014


Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennusti vuonna 2000, että 2020 Kiinassa tuotettaisiin sähköä tuulivoimalla kahdeksan terawattituntia ja ydinvoimalla 143 terawattituntia. Nyt, neljätoista vuotta myöhemmin, on kiinnostavaa katsoa miten pieleen ennuste on jo tähän mennessä mennyt.

Ydinvoiman osalta ennuste toteutunee melko tarkasti. Tuulivoiman kohdalla sen sijaan ennustettu kahdeksan terawattitunnin tuotanto saavutettiin jo vuonna 2007. Viime vuonna tuulivoima ohitti Kiinassa ydinvoiman. Tuulta valjastettiin sähköksi yhteensä 135 TWh, ydinvoimaa 110 TWh.



Mistä on kyse? Miksi IEA:n ennuste meni niin pieleen?

Pääsyy lienee se, että  energiakäsitys oli konservatiivinen ja tuulivoimaan ei uskottu varteenotettavana sähkön lähteenä. Maailman muuttui nopeammin kuin kukaan olisi voinut kuvitella. Uusiutuvan energian teknologia, sähkömarkkinat ja -verkot kehittyvät valtavin harppauksin. Aurinkovoimassa kehitys on ollut jopa tuulta huikeampaa. Yksittäisen paneelin hinta on romahtanut murto-osaan kymmenessä vuodessa.

Tästä on tehtävissä ainakin kaksi johtopäätöstä:

Ensinnäkin uusiutuvien energianlähteiden merkittävä lisääminen on paitsi uskottavan ilmastopolitiikan kannalta välttämätöntä, myös mahdollista. Lisäbonuksena uusiutuva energia tuottaa paikallisia työpaikkoja. Jos katsotaan vaikka Saksaa, uusiutuvan energian teollisuus työllistää siellä virallisten arvioiden mukaan 370 000 ihmistä. Suomessa esimerkiksi Wärtsilä on jo vahva tekijä, mutta erityisesti pienemmät kotimaiset yritykset tarvitsevat kasvun vauhdittamiseksi vahvat kotimarkkinat. Valitsemalla ydinvoiman pelaamme muiden pussiin.

Toisekseen energiavallankumous on käynnissä juuri nyt.

Suomen etu olisi, että se tapahtuisi Euroopan johdolla ja että Suomi olisi mukana. Peränpitäjille jää vain jämät tai pelkkä lasku.

Politiikassa on kahdenlaisia toimjoita: niitä, jotka keskittyvät säilyttämään olemassaolevaa, ja niitä, jotka näkevät tämän päivän uudet mahdollisuudet. Yritän kuulua mahdollisimman monessa asiassa jälkimmäisiin.

Ei tehdä Euroopasta Detroitia

torstai, maaliskuu 6th, 2014

 

Tuore Eurobarometri on kiinnostavaa luettavaa. Neljä viidestä eurooppalaisesta on sitä mieltä, että taloutta ja työllisyyttä voidaan tukea torjumalla ilmastonmuutosta ja parantamalla energiatehokkuutta. Ruotsalaisista peräti 95 prosenttia on tätä mieltä, mutta suomalaiset jäävät keskiarvon toiseen päähän. Ruotsalaisista puolet uskoo väitteeseen täysin, Suomessa vain viidennes vastaajista.

Talouden rakennemuutos ja tieteelliset faktat koskevat Suomea ja Ruotsia aivan samalla tavalla, mutta jostain syystä läntiset naapurimme näkevät tilanteessa selvästi enemmän mahdollisuuksia kuin me suomalaiset.

Tämä on aikamoinen viestinnällinen epäonnistuminen kaikilta meiltä, jotka tiedämme esimerkkien valossa, että ilmastonmuutoksen torjuntaan tarttuminen etukenossa on myös suuri taloudellinen mahdollisuus ja keino vastata käynnissä olevaan rakennemuutokseen.

Vasta viikko sitten samaan asiaan kiinnitti huomiota energia-asioihin perehtynyt professorijoukko, joka ihmetteli, miten Suomen energiapoliittinen linja poikkeaa merkittävästi läntisten naapurien, kuten Saksan ja Ruotsin linjasta. Professorit olivat huolissaan siitä, että Suomessa uskotaan muiden Euroopan maiden tehneen päätökset uusiutuvan energian lisäämisestä vain ympäristöperustein, vaikka takana ovat vahvasti elinkeino- ja talouspoliittiset pyrkimykset. Professorien mukaan kyse on energiapolitiikan uskottavuusvajeesta.

Ei ole ollenkaan yhdentekevää miten ja missä suomalaisten käyttämä energia tuotetaan. Oikeastaan mikään ei ole niin poliittista kuin energia. Ilman energiaa yhteiskunta olisi polvillaan tunneissa.

Fennovoiman uusi ydinreaktori olisi suuri ja kauaskantoinen päätös suomalaisessa energiapolitiikassa. Olkiluodon uuden reaktorin rakentamisongelmat osoittavat selvästi, että ainakaan ilmastokriisiä ei ydinvoimalla ratkaista. Ydinvoimaluvan myöntämisestä on kulunut nyt 13 vuotta. Voimalan arvellaan valmistuvan vuonna 2018, jos silloinkaan. Meillä ei ole aikaa ratkaista ilmastokriisiä laitoksilla, joiden rakentaminen kestää lähes 20 vuotta.

Uusiutuvan energian bisnes on tulevaisuuden kasvuala myös Suomessa, mutta olemmeko valmiita? Katsotaan vaikka Saksaa, jossa rakennetaan suuri osa maailman tuulivoimasta. Siellä tuotetaan energiaa, luodaan työpaikkoja ja tehdään kannattavaa bisnestä. Miksi me haluaisimme venäläisomisteisen ydinvoimalan?

Uskon että tarvitaan enemmän kovaa, vihreää talouspuhetta. Ilmastonmuutoksen torjuminen on välttämätöntä paitsi ympäristön kannalta, myös siksi että emme halua Euroopasta Detroitia, joka kieltäytyi uskomasta, että maailma muuttuu. Nyt internetissä ihastellaan rappioromanttisia kuvagallerioita autioituvasta kaupungista.

Olkiluodon ydinvoimalupapäätöksen kanssa samoihin aikoihin syntyneet lapset viettävät ylioppilasjuhliaan ennen kuin laitos tuottaa sähköä. Onko Suomen energiapolitiikassa mitään järkeä?

Eräänä sunnuntaina, kesän jälkeen

sunnuntai, syyskuu 22nd, 2013


Kuten jotkut tietävätkin, perheemme kasvoi keväällä toisella lapsella. Ihmeellinen, kaunis Arne Oiva syntyi aurinkoisena pakkaspäivänä maaliskuun puolessavälissä. Olen päivätyöstäni äitiysvapaalla vuoden loppuun, mutta kunnallispolitiikassa kaupunginhallitusryhmämme puheenjohtajana täysillä mukana. Harmillisesti blogin pitäminen on jäänyt. Toimin kaupunginhallituksen asioissa ryhmämme pääneuvottelijana, missä riittää tekemistä, etenkin yhdistettynä lapsiperhearkeen ja kesän yli kestäneeseen putkiremonttiin. Viimein pääsimme sentään takaisin kotiin ja pölyn läpi näkyy taas valoa. Enää on puoli omaisuutta purkamatta laatikoista. Jokainen kotiin jätetty kippo ja kuppi on pitänyt tiskata remonttipölystä, luonnollisesti. Mutta oma koti!

Kesän kohokohtia olivat kaupunginhallituksen opintomatka Torinoon ja Milanoon, jossa tutustuimme mm. designiin ja teemavuoden hyödyntämiseen kaupunkimarkkinoinnissa, pitkä viikonloppu vaeltamassa Aostan laaksossa Torinosta pohjoiseen, sekä myöhäiskesän reissu New Yorkiin. Kaksi pientä lasta matkassa tuo uuden ulottuvuuden suurkaupunkilomailuun, mutta New Yorkissa on hienompia leikkipuistoja kuin Helsingissä ja maailman parhaat hampurilaiset upposivat myös uhmaikäiseen 3-vuotiaaseen. Vuokrasimme Airbnb:n kautta asunnon viehättävästä Carroll Gardensin kaupunginosasta Brooklynista, jossa on luomuruokakauppoja ja joogasaleja vähän joka kulmassa.

P.S. Pidin mm. kesäkuussa valtuustossa vihreiden ryhmäpuheen viime vuoden tilinpäätöksestä. Tallennan sen tähän alle arkistointimielessä kuten aikaisemmatkin tärkeät, valmistellut puheeni, vaikkei se ole enää aivan ajankohtainen.

P.P.S. Tiesithän, että kaupunginvaltuuston kokouksia voi seurata livenä tai tallenteina Helsinki-kanavalta. Minun puheenvuoroni löytyvät lisäksi keskitetysti täältä, joskin keskustelusta irrotettuna ne ovat taatusti hoopoja. Kaupunginhallituksen jokaviikkoiset kokoukset ovat valitettavasti suljettuja, mutta niistä raportoin mm. facebook-sivullani ja silloin tällöin täällä blogissa.



19.6.2013 Vihreiden ryhmäpuhe vuoden 2012 tilinpäätöksestä


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aivan ensiksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa jälleen kerran perinpohjaisesta työstä. Tarkastuslautakunnan tehtävänä on kuntalain mukaan arvioida, ovatko valtuuston asettamat tavoitteet toteutuneet. Jo tästä syystä nyt käsillä oleva paperi on kiinnostavimpia, joka valtuutetun käsien lävitse vuodessa kulkee. Valtuutetuille käsiteltävät asiat ovat tuttuja, mutta arviointikertomus antaa uuden näkökulman kaupungin toiminnan tarkasteluun. Ennen kaikkea se seuraa sitä, miten hyvin kaupunkilaisten tahto on kaupungin käytännön toiminnassa toteutunut.

Itse tilinpäätöksestä haluan nostaa esiin joukon karuja lukuja: Kaupungin menokasvu lähes kaksinkertaistui viime vuonna, mutta tulot eivät kasvaneet samaa tahtia. Jos jotain hyvää, kunnallisverotulot kasvoivat 4 prosenttia ja kiinteistövero reilun prosentin, mutta kun yhteisöveron tuotto heikkeni samana aikana 21 prosenttia, tilanne on huolestuttava.

Kaupungin tilinpäätös osoittaa 138, 9 miljoonan euron ylijäämää, mutta vain ja ainoastaan liikelaitosten ansiosta. Ilman niitä vuoden 2012 alijäämä olisi ollut lähes 43 miljoonaa euroa. Palvelutuotantomme rahoitus on erityisen riippuvaista Helsingin energian tuloutuksesta. Tämä on kuitenkin savijaloilla seisovaa rahaa, jonka ei voida monestakin syystä edellyttää pysyvän nykyisellä tasolla.

Viime vuoden lopussa meillä oli velkaa hieman alle 2 000 euroa asukasta kohti, määrä jonka hartiamme vielä hyvin kantavat, mutta hyvinvoinnin turvaamiseksi meidän on kyettävä hillitsemään menokasvua niin, että menot eivät kasva jatkuvasti tuloja nopeammin. Hankaluus syntyy siitä, miten rakentaa samaan aikaan sekä sosiaalisesti ja ekologisesti että myös taloudellisesti kestävää kaupunkia. Sellaisen kaupungin olemme lapsillemme velkaa.

Suurimmalle osalle asukkaistaan Helsinki on vaikeasta taloustilanteesta huolimatta parempi paikka asua ja elää kuin koskaan ennen. Jotta näin olisi myös jatkossa, meidän on päättäjinä hahmotettava olennainen ja uskallettava tehdä välillä vaikeita, välillä rohkeita päätöksiä.

Nostetaan esiin muutamia keskeisiä ongelmakohtia.

Ensinnäkin: tarvitsemme lisää työtä ja koulutusta. Kaupungin toimeentulotukimenot ylittyivät viime vuonna noin 22,7 milj. eurolla, mikä kertoo jostain isommasta. Jotta Helsinki pysyy elinvoimaisena ja helsinkiläiset voivat hyvin, tarvitsemme lisää työtä.

Aloitan nuorista: Helsingissä on yli 9 000 syrjäytymisriskissä olevaa nuorta. Peräti 20 prosenttia 20–29-vuotiaista on ilman toisen asteen koulutusta.  Toistan, viidennes. Tämän joukon työura jää tilastojen perusteella 20 vuoteen, mikä on paitsi kansantaloudellisesti, myös inhimillisesti kestämätöntä. Nuorisotakuun toteuttaminen on aivan mielettömän tärkeä tavoite. Me emme saa antaa sen karata käsistämme, ja siksi onkin helppoa yhtyä huoleen paitsi ammatillisen koulutuksen myös oppisopimuspaikkojen riittävyydestä ja maahanmuuttajien suomenkielen opetuksen tarpeesta. Nuori ei syrjäydy yhdessä yössä ja siksi erityisesti lapsiperheiden köyhyys ja tukiverkostojen vähäisyys kannattaa ottaa vakavasti päätöksenteossa.

Ja sitten kypsässä iässä oleviin: Helsinki näyttää omilla toimillaan työnantajana hyvää esimerkkiä: kaupungin palveluksessa olevien työurat pitenevät.  Toivottavasti myös maan hallitus tai viimeistään seuraava hallitus hoitaa myös oman tonttinsa ja ryhtyy toimiin eläkeiän nostamiseksi, koska se on valitettavasti asia joka ei ole tämän valtuuston käsissä.

Ongelmakohta kaksi: Asumisen kalleus on yhä vakavampi ongelma. Helsinki kasvaa, mutta asuntotuotanto ei pysy perässä. Ostin ensimmäisen yksiöni ollessani 24-vuotias opiskelija, pankkilainalla 100 tuhannella eurolla. Nyt samalla rahalla ei saisi samasta kaupunginosasta puoltakaan siitä asunnosta. Myös perheasuntojen hinnat karkaavat ihmisten ulottumattomiin, ja nyt puhutaan työssäkäyvästä keskiluokasta. On järjetöntä, että helsinkiläiskaksion hinnalla saisi talon paitsi melkein mistä vaan Suomen kunnasta myös joistain maailman metropoleista.

Tarkastuslautakunta huomauttaa aivan oikein, että asuntotuotantoa on sujuvoitettava. Kaavaprosessia on kevennettävä ja kaavamääräyksiä väljennettävä. Vihreä valtuustoryhmä aloittaisi tarpeettomista väestönsuojista ja ennen kaikkea parkkipaikkanormista: Helsinkiläisten autoton enemmistö maksaa siitä asunnoissaan kovan hinnan. Seurauksena Helsinki kaavoittaa tehottomasti ja menettää verotuloja naapurikuntiin.

Kaavavaiheen ratkaisuilla on suuri vaikutus alueen ja rakennusten lopullisiin investointi- ja käyttökustannuksiin, ja kuten kaupunginhallituskin lausunnossaan toteaa, meidän pitää varmistaa ettei kaavoista tule liian kalliita toteuttaa. Hyvä esimerkki kalliista suunnittelusta on Koivusaaren kaava, jossa 100 miljoonan arvoinen kansi moottoritien päälle siirsi koko hankkeen hamaan tulevaisuuteen. Ilman kallista monitasoratkaisua Koivusaaren rakentaminen voitaisiin aloittaa kannattavasti vaikka huomenna.

Kolmas räikeä ongelmakohta on sellainen, jonka luulisi kiinnostavan valtuustoa aivan erityisesti. Demokratian, kaupungin johtamisen ja kuntalaisten tahdon toteutumisen kannalta on hyvin huolestuttavaa, että  talousarvion 101 sitovasta toiminnallisesta tavoitteesta toteutui vain 77 – eli 76 prosenttia. Jokainen sitova tavoite on tiukkojen, demokraattisten neuvottelujen tulos. Onko niin, että esitämme epärealistisia tavoitteita, vai niin, että toiminnallisia tavoitteita ei kunnioiteta tarpeeksi kaupungin virkamiesjohdossa?

Erityisesti ilmasto- ja liikenneasioissa pärjäsimme huonosti. Sitovista tavoitteista jäätiin selvästi mm. seuraavissa kategorioissa: ”kaupunkirakennetta eheytetään ilmastonmuutokseen vastaamiseksi”, ”liikennejärjestelmää kehitetään kestävien liikennemuotojen edistämiseksi” ja ”liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä”. Vastaavasti rakentamispalvelun tavoitteena oli vähentää energian kokonaiskulutusta 2 prosentilla, mutta kulutus päinvastoin kasvoi 13,4 prosentilla. Lastemme tulevaisuuden kannalta väitän, että nämä olisivat melkeinpä niitä kaikkein keskeisempiä tavoitteita.

Lopuksi ja samasta aiheesta jatkaakseni: millään edellämainitulla ei ole juuri merkitystä, ellei tulevaisuus ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Olemme juuri valtuustostrategian yhteydessä sitoutuneet vähentämään hiilidioksidipäästöjämme 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tämä edelleen varsin maltillinen tavoite ei todellakaan nosta meitä edelläkävijöiden joukkoon, mutta kannustaa toivottavasti parantamaan energiatehokkuutta ja vähentämään päästöjä. Liian usein tuntuu, että olisi käynnissä joku muka tulenpalavampi kriisi, joka lykkää maapallon pelastamista.

Arvoisa puheenjohtaja, näiden huomioiden saattelemana vihreä valtuustoryhmä puoltaa vuoden 2012 tilinpäätöksen hyväksymistä.

Kaupunginhallitus 4.3.2013

tiistai, maaliskuu 5th, 2013

Vihreiden kaupunginhallitusryhmän vetäjänä raportoin viikoittaisista kokouksista etu- ja jälkikäteen Helsingin vihreille luottamushenkilöille. Olen miettinyt, kiinnostaisivatko asiat myös blogissani. Kirjoitan jatkossa kokouksista ainakin silloin, kun asialistalla on jotain erityisen kiinnostavaa.

Eilinen kaupunginhallituksen kokous oli pitkä ja jännittynyt. Äänestimme pitkän kaavan mukaan Helsingin veroparatiisiselvityksestä sekä kuntarakennelakiluonnoksesta ja saimme yksityiskohtaisen selvityksen katujen talvikunnossapidon kehittämisestä sekä katsauksen kaupunkipyöräjärjestelmän hankinnasta. Lisäksi listalla oli mm. Päiväkoti Jaalan rakentaminen Jätkäsaareen (rakennustyöt alkavat tänä keväänä, valmista tulee arviolta toukokuussa 2014 – ei ole halpaa pelkän tilavuokran ollessa 235 eur/kk/lapsi, mutta hienoa että Jätkäsaareen tulee nopeasti palveluja), kaava-asioita ja Sonera Stadiumin katsomon lasitus.

Veroparatiisiselvitys

Kovin vääntö käytiin veroparatiisiselvityksestä ja siitä, kuinka Helsinki voisi välttää yhteistyötä veroparatiiseja hyödyntävien yritysten kanssa. Koska agressiivinenkin verosuunnittelu on Suomessa laillista, kuntien vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Tehokkaimmat keinot löytävät kansalliselta ja kansainväliseltä tasolta. Päädyimme vihreiden ehdotuksesta laatimaan maan hallitukselle kirjeen, jossa pyydetään sitä ministeri Urpilaisen johdolla tiukentamaan kansallista lainsäädäntöä ja lobbaamaan kv-lainsäädäntöä veroparatiisien säätelemiseksi. Lisäksi saimme läpi ehdotuksen, että Helsingissä toteutetaan pilotti, jossa tarjouskilpailuun osallistuvilta yrityksiltä vaaditaan maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkaisemista läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Palaamme asiaan vielä tämän vuoden aikana saatuamme hallitukselta vastauksen ja kuultuamme, kuinka Malmössä käynnissä oleva vastaava mutta syvällisempi selvitys antaa eväitä veroparatiisien torjuntaan.

Kaupunkipyörät

Vuosia kestäneen väännön tuloksena näyttää siltä, että saamme Helsinkiin ensi keväänä 500 mainosrahoitteista kaupunkipyörää. Järjestelmän suunniteltu kokonaislaajuus on 1500 pyörää ja 150 pyöräasemaa, mikä on sekin vielä kansainvälisesti pientä (vrt. Pariisissa 20 000 pyörää), mutta suuri askel meille. Kyseessä on ns. Pariisin mallin toisinto eli tulossa on kunnon vaihdepyöriä ja todellinen vaihtoehto niin kävelemiselle kuin joukkoliikenteelle ja autoilulle. Ilkivaltaa ehkäistään sillä, että pyörän käyttöönotto edellyttää tunnistautumista luottokortilla tai matkakortilla. Laskennallisia terveyshyötyjä luvataan arviolta 3,4 milj. euron edestä/vuosi.

Olen itse käyttänyt kaupunkipyöriä toistaiseksi vain Pariisissa. Siellä systeemi toimii mainiosti. En ole viime kerroilla tarvinnut metroa kuin lentokenttämatkoihin, ja mitä enemmän kaduilla on pyöriä, sitä turvallisempaa pyöräily massan jatkeena on.

JCDecauxilta on nyt sitova tarjous ensimmäisen pyöräerän toimittamiseksi. Käyttämaksuihin on tarjolla eri vaihtoehtoja. Sopimus tehdään 10 vuodeksi 2027 asti.

Katujen talvikunnossapito

Saimme kattavan selvityksen talvikunnossapidon kehittämisestä, mutta asia jäi viikoksi vielä pöydälle informaatiotulvan ollessa suuri.

Tutkimusten mukaan ilmastonmuutos lisää näillä leveysasteilla sateita, ja takana onkin kolme erityisen lumista talvea. Esimerkiksi Tukholmassa on jouduttu sulkemaan katuja, mutta Helsingissä ei. Pyrkimyksenä on pitää kaupunki toimintakunnossa ympäri vuoden ja vuorokauden.

Talvikunnossapidon budjetti on kasvanut 8 % vuodesta 2009, mutta se on edelleen suhteutettu ns. normitalven volyymiin. Jo tässä vaiheessa tiedetään, että tällekin vuodelle budjetoitu 22,6 milj. euroa tulee ylittymään runsaan lumen kuljetuksen takia. Tavanomaisena talvena kuljetetaan noin 40 000 lumikuormaa, tänä vuonna on viety jo 177 000 kuormaa.

Muita ajankohtaisia teemoja ovat mm. liukkaudentorjunta ja autojen talviaikainen säilöminen. Vuonna 2011 liukastumiskorvausta maksettiin 392 teur, joten liukkaudentorjunnan tehostaminen maksaa itsensä konkreettisestikin takaisin. Autoja yritetään saada pois kaduilta osoittamalla erillisiä paikkoja talviaikaiseen säilömiseen (Tattarisuo, Kalasatama) ja ylimääräistä toritilaa ja kenttiä asukaspysäköinnin helpottamiseksi (esim. Kasarmintori ja Hesperian esplanadin kenttä). Samalla vuoropysäköintiä lisätätään katujen kunnossapidon helpottamiseksi ja raitioliikenteen sujuvoittamiseksi.

Kotikaupunginosassani Etu-Töölössä kaupunki on vastannut jalkakäytävien hoidosta 90-luvun puolivälistä saakka ja kokemukset ovat olleet hyviä. Tarkoituksena on laajentaa kaupungin vastuuta Katajanokalle 2014 ja asteittain koko kantakaupunkiin 2020 mennessä.

Toistaiseksi ollaan kuitenkin vielä kiinteistöjen ja huoltoyhtiöiden varassa. Kaupunki valmistelee parhaillaan taloyhtiöille ohjeistusta siitä, miten jalkakäytävien kunnossapitoa pitäisi hoitaa. Kysyttäessäni jalkakäytäville varoituksena katolta putoavasta lumesta ja jäästä asetetuista puomeista saimme kuulla, että Oulussa näin toimivia taloyhtiöitä sakotetaan katutilan luvattomasta haltuunotosta. Ajattelinpa tehdä valtuustoaloitteen.


Ihan näin vertailun vuoksi, Herttoniemen liikenneympyrä on selvästi Keskustakirjastoa kalliimpi investointi – ajatuksia kaupungin budjettiraamista

torstai, helmikuu 14th, 2013


Valtuustossa  käytiin eilen lähetekeskustelu ensi vuoden budjettiraamista ja käsiteltiin liuta aloitteita aina kissapuistoista ja kanipolitiikasta päällekäisiin aloitteisiin bussin 55 reittimuutoksista.

Illan tärkein aihe oli kiistatta raamikeskustelu, mistä kertoo yli 40 pyydettyä puheenvuoroa. Oma puheenvuoroni sijoittui jonon hännille, ja kun minulla ei ollut tällä kertaa mitään sellaista sanottavaa mikä ei olisi jo noussut esille, vedin puheenvuoroni pois. Viimeisellä viikolla ennen äitiysloman alkua järki ei ole työkiireiden ja mahan yhdistelmän takia aivan kirkkaimmillaan.

Tässä kuitenkin tänne muutamia mietteitä siitä, missä Helsingissä mennään.

Talouden näkymät ovat epävarmat ja kasvu hidasta. Kasvava segregaatio on kaupungin suurimpia haasteita. Köyhyys lisääntyy, ja siitä kärsivät muutkin kuin köyhät. Lapsiperheet jäävät taas Helsinkiin, mikä on yllättänyt päiväkotijärjestelmän erityisesti kantakaupungissa housut kintuissa, mutta kaupungista vuotaa edelleen hyviä veronmaksajia kehyskuntiin. Samalla huoltosuhde heikkenee, ja vuodet 2012–2014 ovat työikäisen väestön nopeimman supistumisen aikaa.

Viime valtuustokaudella kaupunki investoi vahvasti. Helsingin lainataakka on kaksinkertaistunut vuodesta 2008, ja kehitys jatkuu ainakin tänä vuonna. Esimerkiksi uudet kaupunginosat eivät nouse ilmaiseksi. Toisaalta myös käyttötalouden menot ovat kasvaneet yleistä kustannustason nousua nopeammin, joten on selvää, että tarvitaan tarkkaa taloudenpitoa. Ei vähiten siksi, että Helsingissä aiemmin huomattavaa puskuria tarjonnut Helsingin energian tuloutus ehtyy paitsi viime vuonna hyväksytyn kehitysohjelman, myös edessä olevan EU-lainsäädäntöön perustuvan yhtiöittämisvelvoitteen vuoksi.

Kaupunginjohtaja Pajunen on listannut valtuuston käyttöön toimenpide-ehdotuksia menokasvun hidastamiseksi: sidotaan nettomenot verorahoitusnäkymiin ja investoinnit raamiin vuosiksi 2014–2016, pidetään henkilöstön ja toimitilojen määrä nykytasolla, nostetaan tonttien ja rakennusten myyntitavoitteita ja valmistellaan tuottavuusohjelma vuosille 2013–2016.

Muiden muassa näistä tullaan vääntämään kevään kuluessa puolueiden välisissä strategianeuvotteluissa. Pohjaesitykset tulevat kokoomuslaisen kaupunginjohtajan takia aina kokoomuksen kynästä, ja muiden puolueiden kädenjälki syntyy pohjaa muokkaamalla.

Joitain vihreitä ajatuksia

Ryhmyrimme Emma Kari sanoi vihreiden linjapuheessa eilen osuvasti, että haluamme tehdä talouspolitiikkaa, joka ei jätä velkoja lastemme maksettavaksi. Myös huono säästäminen tulee kalliiksi. Meidän on tehtävä asioita paremmin. Kaupungin on suhtauduttava avoimesti rakenteellisiin uudistuksiin, siirrettävä toiminnan painopistettä hallinnosta palveluihin ja suhtauduttava kriittisesti sellaisiin investointeihin, jotka eivät edistä kaupunkilaisten hyvinvointia ja hyvää Helsinkiä riittävän tehokkaasti käytettyjä euroja kohden.

Koivusaaran kaavasta on tulossa poskettoman kallis pitkälti mutkikkaiden liikenneratkaisujen johdosta, ja ihan näin vertailun vuoksi, Herttoniemeen suunniteltu liikenneympyrä on selvästi Keskustakirjastoa kalliimpi investointi. Itse haluaisin verorahoillani mieluummin Keskustakirjaston ja pyöräilyn valtaväyliä, joihin investoiminen on erityisen kannattavaa: 20 miljoonan euron pyöräilyinvestoinnilla saadaan kaupunkisuunnitteluviraston teettämän uusimman tutkimuksen mukaan yli 150 miljoonan hyöty.

Vastuullisen taloudenpidon yhteydessä meidän on mietittävä kaupungin tuloja. Kunnallisveron jatkuva korottaminen ei ole kestävä tie, ja vihreiden kannattama kiinteistöveron korotus ei ole saanut tukea muilta puolueilta. Parasta lääkettä talouden tasapainottamiseksi on houkutella Helsinkiin hyviä veronmaksajia, torjua segregaatiota ja tukea uusien työpaikkojen syntymistä.  Pk-yritysten rooli työllistäjänä on entisestään korostunut taantuman aikana. Helsingin on edistettävä yrittämisen edellytyksiä määrätietoisesti olemalla hyvä, vaivaton ja luotettava kumppani ja valmistelemalla kaupungin omat kilpailutukset siten, että suurten yritysten lisäksi myös pienet voivat osallistua niihin.

Terveysasemaverkon keskittämisestä

tiistai, helmikuu 5th, 2013

Kokoomuksen viime viikkoinen heitto neljästä terveysasemasta on absurdi. Ehdotukselle ei löytyne kannatusta mistään muusta ryhmästä. Siitä olen sen sijaan apulaiskaupunginjohtaja Rädyn kanssa samaa mieltä, että kaupunkilaisille tarjottavia terveyspalveluita pystytään parantamaan.

Helsingissä on tällä hetkellä 26 terveysasemaa, joista Koskelan terveysasema sulautuu tämän kuun lopussa Oulunkylään. Terveysasemista neljä (Myllypuro, Viiskulma (tulevaisuudessa Maria), Laakso ja Malmi) on ns. keskusterveysasemia, joiden palvelukonseptia on tarkoitus kehittää käsittämään esimerkiksi erikoislääkäripalveluja, fysioterapiaa, laboratorio- ja röntgenpalveluja sekä laajennettuja aukioloaikoja. Lisäksi ainakin Kalasatamaan on nousemassa metroaseman kylkeen hieno sosiaali- ja terveysasema, kunhan kaavavalituksen takia katkolla olevat Kalasataman keskuksen rakennustyöt saavat vihreää valoa.

Palvelujen keskittämisessä on puolensa, ja joistain terveysasemista luopumista voidaan mielestäni harkita silloin, kun tilat on vuokrattu kalliilla ulkoa,  epäkäytännölliset tai tulevat kuntonsa puolesta tiensä päähän, yksikkö on niin pieni että toimintavarmuus esim. henkilökunnan poissaolojen takia kärsii tai kohtuullisen matkan päähän suunnitellaan uutta terveysasemaa tai olemassa olevan terveysaseman toiminnan laajentamista.

Terveyslautakunnan puheissa ja päätöksissä on siintänyt jo pitkään ajatus vähintään neljästä, todennäköisesti kuudesta–seitsemästä täyden palvelun terveysasemasta, mutta helposti saavutettavan lähiterveysasemaverkon tukemana. Viime kaudella terveyslautakunta sai käsiteltäväkseen ns. Pajusen lakkautuslistan. Lautakunta päätyi silloin kuitenkin vain yhden terveysaseman sulkemiseen. Kirjoitin Koskelan ja Oulunkylän terveysasemien yhdistämisestä päätöksen yhteydessä näin.

Helsinki kehittyy ja kasvaa, ja uusille asuinalueille tarvitaan palveluja. Esimerkiksi Kalasatamaan rakentuu 20 000 asukkaan keskus. On vain luontevaa rakentaa alueelle sosiaali- ja terveysasema, kun se palvelee liikenteen solmukohdassa myös alueen asukkaita laajempaa joukkoa kaupunkilaisia.

25 terveysaseman verkko on tiheä, mutta käyttöasteeltaan korkea. Helsinkiläiset pitävät lähipalveluistaan. Terveysasemilla asioidaan kuitenkin keskimäärin vain 1–2 kertaa vuodessa ja hyvin harvoin edes viikoittain, joten matkaa saa olla enemmän kuin päiväkotiin tai kouluun. Toisaalta on hyvä muistaa, että terveysasemien palveluja käyttävistä monet liikkuvat lastenvaunujen kanssa, ovat sairaita tai muuten liikuntarajoitteisia, jolloin kohtuullisen etäisyyden raja on häilyvä. Suurin osa helsinkiläisistä käyttää kotiaan lähinnä olevaa terveysasemaa, vaikka vapaan hakeutumisen myötä olisi mahdollista vaihtaa vaikkapa laboratoriopalvelujen perässä kauemmaksi.

Jos terveysasemaverkkoa harvennetaan, on tärkeää, että julkisen liikenteen yhteyksiä parannetaan. Tarvitaan suoria yhteyksiä ja tiheitä vuorovälejä. Ei myöskään saa syntyä tilannetta, jossa lastenvaunujen kanssa kulkeva ei toistuvasti mahdu bussin kyytiin.

Kokoomuksen neljän terveysaeman rinnalle ehdottama terveyskioskikonsepti sisältää nykyisellään lähinnä terveys- ja palveluneuvontaa ja verenpaineen mittausta. Itäkeskukseen avattiin Helsingin ensimmäinen terveyskioski vuonna 2011. Jotta terveyskioski voisi olla muuta toimintaa korvaava, pitäisi palvelukonseptia laajentaa selvästi. Tällä hetkellä painopiste on ennaltaehkäisyssä ja kannustamisessa terveellisiin elämäntapoihin, mikä sekin on toki tärkeää.

Yhteenvetona voisin kuvata omaa mielipidettäni niin, että terveysasemaverkon kohtuullinen tiivistäminen parantaisi kuntalaisten saamaa palvelua. Kokoomuksen radikaali karsimisehdotus sen sijaan hyppäisi itse maalin yli ja olisi omiaan huonontamaan nykytilannetta.

Alkuvuoden tunnelmia

sunnuntai, helmikuu 3rd, 2013

Aloitin tammikuussa Helsingin vihreiden kaupunginhallitusryhmän puheenjohtajana, ja viikonlopuista hyvä osa kuluu nyt poliittisten sisältöjen parissa. Tämän viikonlopun olen viettänyt mökillä hankien keskellä, jäätyneen meren äärellä. Päiväsauna, ruokaa ja läheisiä. Kuin myös kaupunginhallituksen huomisen kokouksen lista ja Helsingin taloustilanteen ymmärryksen päivittämistä.

Kaupunginhallitus on kiinnostava paikka, jossa pääsen yhdistämään sosiaali- ja terveyspolitiikan harrastuksen kaupunkisuunnitteluun ja elinkeinopolitiikkaan, johon Helsingissä ei ole erillistä lautakuntaa. Lisäksi edustan kaupunginhallitusta kiinteistölautakunnassa, ja viikon päästä aloitan kaupunkikonsernin yli 100 tytäryhtiötä ja yhteisöä valvovan konsernijaoston puheenjohtajana. Ainoa asia, joka hieman harmittaa on se, että tämän kevään jälkeen minulla ei tule olemaan Tanssin talo ry:n hallituksen lisäksi muita kulttuuriin liittyviä luottamustoimia.

Kulttuurin kuluttamista aion toki jatkaa. Viikko sitten näin ehkä elämäni parasta oopperaa. Thaïsia pääsee katsomaan tämän kuun loppuun asti, suosittelen.

Alkanut valtuustokausi tuo mukaan paljon opeteltavaa. Uudisrakentamista linjaava yleiskaava, pääkaupunkiseudun kuntarakenteen tai yhteistyön tiivistäminen, sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen, kaupunkidemokratian edistäminen, kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen ja paljon muuta kiinnostavaa on agendalla seuraavan nelivuotiskauden aikana. Samalla pitäisi olla myös kykyä miettiä asioita uusista näkökulmista ja oivaltaa uudenlaisia tapoja edistää sitä, että Helsinki olisi hyvä ja hauska paikka asua ja toimia. Etenkin kun talouden näkymät ovat epävarmat ja kasvu hidasta, luovuutta tarvitaan.

Kuulen mielelläni ideoita siitä, kuinka kaupunkia voisi kehittää, kuin myös palautetta epäkohdista. Ollaan yhteydessä.

Kiitos!

tiistai, lokakuu 30th, 2012

Sain vaaleissa alustavan laskennan mukaan 1431 ääntä, mikä on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin neljä vuotta sitten valtuustoon noustessani. Olo on kaiken antanut ja onnellinen. Kiitos valtuustopaikasta ja äänimäärän tuplaantumisesta kuuluu äänestäjilleni! Lupasin Facebookissa jonkinlaista fiksumpaa analyysiä vaalituloksen laskeuduttua, mutta kaupungin budjettineuvottelut ovat täydessä vauhdissa ja uusi valtuustoryhmä tapaa ensimmäisen kerran huomenna. En ole ehtinyt vielä pysähtyä.

Kuten aina, vaalien jälkeiseen aikaan sekoittuu myös toisenlaista iloa ja surua. On kurjaa, että lähes puoli vihreää valtuustoryhmää ja monia hyviä valtuutettuja tippui. Samaan aikaan on mahtavaa, millaisen uuden joukon saimme valtuustoon tilalle.

Seuraavaksi edessä on puolueiden väliset ja sisäiset luottamuspaikkaneuvottelut ja valtuustostrategian työstäminen. Siitä voi tulla mielenkiintoinen paperi. Helsingin Sanomien vaalikoneen perusteella uuden valtuuston enemmistö mm. kannattaa ruuhkamaksuja.

Ruutukaappaus HS:n vaalikoneen ruuhkamaksukysymyksen vastauksista

Tästä on hyvä jatkaa. Vielä kerran kiitos!