Arkisto kuukaudelle syyskuu, 2010

Pyörätaskuja Helsinkiin

keskiviikko, syyskuu 22nd, 2010

Valtuustossa käsiteltiin kaupungin ympäristöraporttia ja puhuttiin samalla paljon pyöräilystä. Helsingin tavoitteet pyöräilyn lisäämiseksi ovat kovat, mutta tilastojen valossa pyöräilyn suosio junnaa paikallaan.

Uskallan kuitenkin väittää, että tilanne on kääntymässä. Pyörät ovat vallanneet lisää tilaa kaupungissa, vaikka edellytykset ovat edelleen valitettavan heikot. Pyörätiet poukkoilevat. Moni pyöräilijä tuntee olonsa epävarmaksi. Osa polkee sääntöjen vastaisesti jalkakäytävillä, mikä taas entisestään vauhdittaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden ikävää vastakkainasettelua.

Tehokasta apua paitsi pyöräilyn helpottamiseen myös jalankulkijoiden turvallisuuden lisäämiseen saataisiin osoittamalla pyöräilijöille enemmän omaa tilaa: pyöräkaistoja ja -taskuja. Suomessa vielä tuntemattomat pyörätaskut ovat pyöräilijöille osoitettuja odotustiloja autojen edessä risteysalueella. Valtioneuvosto antoi pyörätaskujen käyttöönoton mahdollistavan asetuksen heinäkuussa, ja Helsingin ensimmäisiä kokeillaan pian Arkadiankadulla.

Haluaisin pyörätaskuja suoraan kaikkiin tärkeisiin risteyksiin, ja tein asian edistämiseksi toivomusponnen ympäristöraportin käsittelyn yhteydessä. Puheenjohtaja tulkitsi tekstini kuitenkin aloitteeksi, joten käsittely menee pitkän kaavan mukaan lausuntokierrokselle.

Valtuustoaloite 8.9.2010

Helsinki on sitoutunut nostamaan pyöräilyn osuutta kaupunkiliikenteessä vähintään 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, mutta tuore ympäristöraportti osoittaa kulkutapaosuuden jumittuneen kauas tavoitteesta.

43 prosenttia suomalaisten tekemistä matkoista on alle viiden kilometrin mittaisia, eli ihanteellisia pyöräilyyn. Moni helsinkiläinen kuitenkin arastelee pyörän selkään hyppäämistä, ja tottuneempikin pyöräilijä saattaa tuntea olonsa turvattomaksi Helsingin poukkoilevassa liikenteessä. Pelko ja epätietoisuus ajavat valitettavan usein niin liikennesääntöjen rikkomiseen kuin vaaratilanteisiin.

Muissa Euroopan suurkaupungeissa on saatu hyviä kokemuksia pyörätaskuista, joiden myötä pyöräilijät ryhmittyvät näkyvästi autojen eteen liikennevaloissa. Näin myös autoilijat huomaavat pyöräilijät vaivatta ja osaavat varoa heitä vaivatta. Suomessa valtioneuvosto antoi pyörätaskut mahdollistavan asetuksen tämän vuoden heinäkuussa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut vaadimme, että Helsinki ottaa käyttöön pyörätaskut kaikissa pyöräilyn kannalta merkittävissä liikennevaloissa.

Tuuli Kousa (Vihr.)

Britanniassakin kandi on pääsylippu töihin

perjantai, syyskuu 3rd, 2010

Ministeri Antti Tanskasen vetämä kasvutyöryhmä esittää kandintutkinnon aseman vahvistamista. Työryhmän esityksessä maisteriopintoihin olisi haettava erikseen ja kandintutkinnon arvostusta edistettäisiin. Opiskeltuani itse sekä London School of Economicsissa että Helsingin yliopistossa olen taipuvainen ajattelemaan samoin. Gradu voi olla opiskelijalle monen vuoden työn ja tuskan takana, vaikka se tuo harvalle työnantajalle lisäarvoa.

Akateeminen koulutus ei useinkaan valmista suoraan työelämään, vaan työ opettaa tekijäänsä. Isossa-Britanniassa on hyväksytty, että yliopisto opettaa hakemaan tietoa ja käyttämään sitä analyyttisesti. Liika akateemisuus voi olla jopa rasite. Työnantaja pelkää usein, että hakija on liian teoreettisesti suuntautunut. Esimerkiksi asianajajat ovat pääasiassa kandeja, ja McKinseynkin kaltaisiin huippuyrityksiinkin hakeudutaan suoraan kandinpenkiltä.

Isossa-Britanniassa moni myös opiskelee yhtä ja tekee lopulta työkseen toista. Ei kai sitä vielä parikymppisenä tarvitse päättää, mitä haluaa tehdä isona. Itsekin olen koulutukseltani kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksiin erikoistunut juristi, vaikka työurani on keskittynyt viestinnän johtamiseen ja medialiiketoiminnan kehittämiseen. Koulutus antoi yleissivistystä sekä perspektiiviä ja opetti oppimaan nopeasti. Muu on tullut työn mukana.

SYL on huolissaan, että Tanskasen malli voisi johtaa ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkintojen sekoittumiseen ja jopa koulutustason alentumiseen. Eikö opintojen sisältö ja lopulta osaaminen ole kuitenkin se, mikä ratkaisee? Akateemisesti suuntautuneet opiskelijat jatkavat opintojaan varmasti siitä huolimatta, pitääkö jatkoa maisteriopintoihin hakea erikseen.  Muutos vapauttaisi resursseja juuri näiden opiskelijoiden tueksi ja laadullisesti parempaan tutkimukseen.

Maisterintutkinnon ei pitäisi olla itseisarvo. Gradu ei paranna ihmistä, eikä tutkimus kiinnosta kaikkia. Moni vähemmän akateemisesti suuntautunut saisi maisteriopinnoistaan myös enemmän irti, jos tekisi ensin muutaman vuoden töitä. Näin Isossa-Britanniassakin tyypillisesti toimitaan, eikä maisteriopintoja ole edes pakko tehdä samalta alalta kuin perusopintoja.  Suomessa joudutaan aloittamaan alusta, jos halutaan vaihtaa alaa. Ja jatketaan tietysti maisteriksi saakka.