Arkisto kuukaudelle marraskuu, 2011

Mattolaiturit valtuustoon

keskiviikko, marraskuu 30th, 2011

Valtuusto on kokoontunut tänään vuodeksi toiseksi viimeiseen kokoukseen pitkän listan kera, mukana useita tärkeitä asioita kuten aiemmin mainitsemani kulttuuristrategia, sosiaali- ja terveystointen yhdistäminen sekä pitkä liuta aloitteita. Olin melkeinpä ehtinyt unohtaa, että tein toukokuussa aloitteen, jossa vaadin Helsingin uhanalaisten mattolaitureiden säilyttämistä. Lautakuntakierroksen jälkeen vaikuttaisi siltä, että mattojen pesu laitureilla tulee päättymään – vaikka toivoin että myös sille etsittäisiin ympäristöystävällisiä toteutusvaihtoehtoja, mutta laiturit pyritään säilyttämään muussa käytössä. Ohessa vielä aloite perusteluineen.

Valtuustoaloite 25.5.2011

Mattolaiturit ovat vuosikymmenien ajan kuuluneet Helsingin merelliseen kaupunkikuvaan. Ne tarjoavat kaupunkilaisille tunnelmallisen paikan paitsi matonpesuun, myös monipuolisesti muuhun oleskeluun – eikä uimapaikkojakaan ole Helsingissä liiaksi.

Toisaalta Itämeri on pahoin saastunut, ja mattolaiturien pesuvedet kuormittavat paikallisesti merta entisestään. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, sillä olemassa on erilaisia menetelmiä, joiden avulla laiturien poistovedet voidaan ottaa talteen ja johtaa maalle ja edelleen viemäriin.

Me allekirjoittaneet valtuutetut vaadimme, että Helsinki selvittää mahdollisuudet vähentää mattolaiturien ravinnekuormitusta ilman että laitureista tai mielellään niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksestakaan luovutaan. Haluamme säilyttää mattolaiturit, mutta löytää ratkaisun ympäristöhaittojen vähentämiseksi.

Tuuli Kousa (Vihr.)

Kulttuuri tarvitsee yleisöä

keskiviikko, marraskuu 30th, 2011

Helsingissä on kautta aikojen syntynyt hienoa kulttuuria ilman strategiaa, ja jokainen tapa lähestyä kulttuuria on omasta näkökulmasta aina oikea. Olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että Helsingin ensimmäistä kulttuuristategiaa on suunniteltu huolella ja että sellainen on ylipäätään tehty.

Valtuusto hyväksyi tänään strategian, joka tunnistaa paitsi taiteen itseisarvon, myös välinearvon, joka osaltaan edesauttanee kaupungin eri hallintokuntia sitoutumaan valtuuston vision toteuttamiseen.

Keskustelussa vilisivät termit kuten hauska Helsinki, omaehtoinen kulttuuri, monimuotoisuus ja byrokratian karsiminen. Jaettuja tavoitteita, mutta perille on vielä matkaa. Ravintolapäivä, Punavuori Block Party, Kallio-liike ja Kalasataman kehitys ovat esimerkkejä positiivisesta muutoksesta, mutta leikkipuistojemme kahvimyynnistä tehdään ongelma ja kaupunkikuvaa elävöittävät Camionette, Kahvila Tyyni ja Tonibell ovat olleet hukkua viranomaissääntelyn suohon.

Erityisen tärkeää on paitsi kulttuuritoimijoiden, myös hallintokuntien sitouttaminen strategian implementaatioon. Esimerkiksi terveyslautakunta on ottanut myönteisesti vastaan ajatuksen siitä, että kulttuuri voisi olla vahvempi osa terveyden edistämistä. Strategia jää kuitenkin helposti pöytälaatikkoon, jos ei tavoitteita pueta numeroiksi ja ohjata rahoitusta toteutukseen.

Kulttuurin kohdalla monen on ollut vaikea hyväksyä numeerisia mittareita laadun ollessa se keskeisin onnistumista määrittävä tekijä.  Toisaalta meillä on kovia tavoitteita. Haluamme vaalia korkeakulttuuria, parantaa itsenäisten tahojen toimintaedellytyksiä kulttuurin kentässä, monipuolisempaa sisältöä ja myös lisää seiniä, kuten keskustakirjaston, uuden taidemuseon ja toivottavasti myös tanssille talon.

Jotta voisimme saavuttaa kaiken tämän, tarvitsemme lisää yleisöä ja julkisen rahan ollessa tiukassa, mielellään myös laajempaa rahoituspohjaa. Helsingin ja sen kehyskuntien asukkaiden ohessa meidän olisi syytä tarkastella nykyistä vahvemmin kasvavia matkustajavirtoja ja miettiä, kuinka kulttuuritarjontamme tavoittaisi turistit paremmin.

Tällä hetkellä ulkomaiset vieraat ovat aliedustettu ryhmä esimerkiksi Kansallisoopperan ja Juhlaviikkojen yleisössä. Esimerkiksi Tero Saarinen Company ja suomalaiset oopperatähdet täyttävät kuitenkin jo nyt saleja maailmalla, mikseivät liikuttaisi kansainvälisiä massoja myös Helsingissä?

Henkilökohtaisesti uskon, että tanssissa on aivan erityistä potentiaalia paitsi kotimaisen yleisön myös Helsingissä vierailevien turistien houkuttelemiseen ja kaupungin elinvoimaisuuden lisäämiseen.

Helsinki on kiistatta tanssin valtakunnallinen keskus jo nyt. Tanssin toimijat tarvitsevat ja ansaitsevat kuitenkin lisää toimivaa, monikäyttöistä tilaa, tarpeeksi suuria saleja sekä uusia toimintamalleja, jotta kenttä voi kasvaa ja osaltaan auttaa Helsinkiä pääsemään strategiasta tekoihin, tavoitteista tuloksiin.