Arkisto kuukaudelle lokakuu, 2012

Kiitos!

tiistai, lokakuu 30th, 2012

Sain vaaleissa alustavan laskennan mukaan 1431 ääntä, mikä on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin neljä vuotta sitten valtuustoon noustessani. Olo on kaiken antanut ja onnellinen. Kiitos valtuustopaikasta ja äänimäärän tuplaantumisesta kuuluu äänestäjilleni! Lupasin Facebookissa jonkinlaista fiksumpaa analyysiä vaalituloksen laskeuduttua, mutta kaupungin budjettineuvottelut ovat täydessä vauhdissa ja uusi valtuustoryhmä tapaa ensimmäisen kerran huomenna. En ole ehtinyt vielä pysähtyä.

Kuten aina, vaalien jälkeiseen aikaan sekoittuu myös toisenlaista iloa ja surua. On kurjaa, että lähes puoli vihreää valtuustoryhmää ja monia hyviä valtuutettuja tippui. Samaan aikaan on mahtavaa, millaisen uuden joukon saimme valtuustoon tilalle.

Seuraavaksi edessä on puolueiden väliset ja sisäiset luottamuspaikkaneuvottelut ja valtuustostrategian työstäminen. Siitä voi tulla mielenkiintoinen paperi. Helsingin Sanomien vaalikoneen perusteella uuden valtuuston enemmistö mm. kannattaa ruuhkamaksuja.

Ruutukaappaus HS:n vaalikoneen ruuhkamaksukysymyksen vastauksista

Tästä on hyvä jatkaa. Vielä kerran kiitos!

Tuuli in brief and themes in English

perjantai, lokakuu 26th, 2012


Election day is just two days ahead. Quite a few people have approached me asking whether I’ve produced material in English.  Unfortunately I haven’t, apologies for that. Here’s a brief recap about who I am and my goals.


Tuuli Kousa

  • 33 year old City Councillor and member of health committee
  • Vice Chairman of the board at Helsinki Festival, member of the board at the Finnish National Opera
  • Director and team leader at Finland’s leading Communications agency Miltton, specialized in international communications and sustainability
  • Former work experience from Sanoma Group, Neste Oil and Gummerus Publishers
  • Graduate of the London School of Economics (LL.B.) and University of Helsinki (LL.M.), full time president of the LSE Students’ Union 2002–2003
  • Lives in Töölö with husband and two year old son
  • Former homes in e.g. Punavuori, Munkkiniemi, Tapanila, London, Stuttgart and Burlington, Iowa
  • Hobbies and interests: pilates, swimming, literature, culinary treats, travelling, fine arts and contemporary dance


Goals and themes

  • Creative, competitive and fair Helsinki
  • Yes-we-can attitude as well as support for entrepreneurship and innovation
  • Open to international workforce, appreciative of heterogeneous expertise and know-how
  • Support for culture on a wide spectrum from experimental arts to more established festivals and institutions
  • Cycling lanes to all main boulevards
  • Support for the Scandinavian welfare model
  • High quality day-care and schools in all neighbourhoods regardless of wealth or address
  • Promote food culture and development such as Tukkutori, organic produce and pop-up restaurants
  • Environmental effects to be considered in all decision making


Green platform for the municipal elections in Helsinki is available here. http://helsinginvihreat.fi/en/municipal-elections-2012/

Please get in touch if you have any questions, email: tuuli.kousa(at)gmail.com or mobile: +358 50 5437374, and join me on Facebook and Twitter.

Local elections take place this Sunday,  28 October, 2012. Don’t forget to vote.

Sisäpihasi autopaikat ovat laittomia

keskiviikko, lokakuu 24th, 2012

Helsingin kantakaupungin asemakaavauudistuksessa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa sisäpihoilta poistettiin autopaikat ja tilalle piirrettiin viheralueita. Tavoitteena oli asukkaiden hyvinvointi.

Siellä missä viihtyvyyttä on näin tavoiteltu, on myös onnistuttu. Esimerkiksi Vallilassa puutarhasisäpihojen ympäröimät asunnot ovat naapurikortteleiden asuntoja tavoitellumpia.

Asemakaavan noudattamista ei kuitenkaan ole valvottu, paitsi jos taloyhtiö on hakenut rakennuslupaa esimerkiksi ullakkorakentamiseen. Kantakaupungin sisäpihoilla säilytetään edelleen tuhansia autoja.

Kantakaupungissa joukkoliikenne toimii ja maan alle rakennetaan jatkuvasti lisää parkkitilaa. Sisäpihojen autopaikat ovat harvojen herkkua. Ilman autopaikkaa olevien asukkaiden määrä on moninkertainen.

Lumiset talvet kinoksiin hautautuneine autoineen osoittavat, että kaduilla säilytetään runsaasti autoja, joita käytetään harvoin. Sisäpihojenkin autot mahtuisivat kaduille, jos niiden varsilla säilytettäsiin vain autoja joilla ajetaan.

Kaupungin laiminlyödessä asemakaavan valvonnan kärsijöiksi jäävät asukkaat, erityisesti lapset. Ongelmallisin tilanne on juuri kantakaupungissa, jossa rauhallista tilaa on muutenkin vähän.

Asukkaiden käytössä olevat sisäpihat kannustavat ihmisiä huolehtimaan yhteisestä tilasta. Autopaikoista syntyvä hyöty ei ole missään suhteessa käytetyn maan arvoon, asuntojen arvon alenemiseen ja  muuhun haittaan. Epäoikeudenmukaisuutta ei pidä sietää vain siksi, että siihen on totuttu.

(Teksti on alun perin lähetetty Hesariin mielipidekirjoitukseksi ja teksti on hieman tökkivää, koska merkkejä sai alkuperäistä tarkoitusta varten olla vain 1500. Kirjoitus perustuu asemakaavan vastaisia autopaikkoja koskevaan valtuustoaloitteeseeni, jonka allekirjoitti 57 valtuutettua. Aloite on tällä hetkellä käsittelyssä, ja teksti löytyy täältä.)

Kallis, kalliimpi, Helsinki

tiistai, lokakuu 23rd, 2012

Olen saanut kysymyksiä kannoistani muutamiin asioihin, joita en ole avannut tarpeeksi vaaliteemoissani. Alla ensimmäiseksi hieman pohdintaa asuntopolitiikasta. Lisää mm. kirjastoista heti kun ehdin. Viikko on vaalien kannalta hankala: tänään terveyslautakunta, huomenna valtuusto, torstaina Kansallisoopperan hallitus, käynnissä olevat puolueiden väliset budjettineuvottelut ja normaali työviikko. Katukampanjointia sitten ohessa.

Asumisen kalleus on ehdottomasti yksi Helsingin suurimmista yksittäisistä ongelmista. Helsingin väkiluku kasvaa sekä muuttoliikkeen että syntyvyyden ansiosta, mutta kaavoitus ja rakentaminen laahaavat perässä. Asukkaat – niin pieni- kuin keskituloiset, kärsivät, koska neliöt ovat jatkuvasti kalliimpia. Erityisesti sinkuilla ja perheillä on vaikeaa. Helsinki kärsii, koska ihmiset eivät pysty muuttamaan tänne töiden perässä tai joutuvat muuttamaan pois, kun saavat lapsia.

Ongelma on monisyinen. Ensinnäkin kaavoittamista pitäisi nopeuttaa ja tehostaa, kuitenkin viheralueita vaalien. Tämä onnistuu suosimalla kantakaupunkimaista, tiivistä rakentamista. Kaavoituksessa pitää myös huomioida, että rakennetaan tarpeeksi vuokra-asuntoja. Kannatan erityisesti kalliilla ranta-alueilla hitasta tärkeänä osana kokonaisuutta. Järjestelmä ei ole läheskään täydellinen, mutta esimerkiksi Arabianrannasta on erinomaisia kokemuksia eri asumismuotojen yhteensovittamisesta.

Lisäksi kannatan täydennysrakentamista silloin kun se tehdään panostamalla korkealaatuiseen arkkitehtuuriin yhteistyössä naapuruston kanssa ja alkuperäistä tyyliä kunnioittaen. Olisi järkevää, että täydennysrakentamisen yhteydessä tehostettu maankäyttö myös korvattaisiin olemassaoleville naapureille, mistä olisi iloa putkiremonttien ja muiden perusparannusten tullessa ajankohtaiseksi.

Toiseksi meidän pitäisi ryhtyä normitalkoisiin. Edellä mainitsemani kantakaupunkimaisen kaupungin rakentaminen on voimassa olevien normien vallitessa mahdotonta. Valtion pitäisi höllentää asuntojen hintaa nostavaa väestönsuojavaatimusta ja kaupungin jakaa pysäköinnin kustannukset reilummin. Tällähän hetkellä parkkipaikkojen rakentaminen jyvitetään asuinneliöiden perusteella sen sijaan, että autopaikoista maksaisivat ne, jotka paikkoja käyttävät. Enemmistöllä helsinkiläistalouksista ei ole omaa autoa – miksi paikkoja kuitenkin kaavoitetaan yhteisestä kukkarosta maksettavaksi?  Väestönsuojat ja parkkipaikat heijastuvat sekä omistus- että vuokra-asumisen kustannuksiin.

Kolmanneksi kannatan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kuntaliitosta, mikä mahdollistaisi pääkaupunkiseudun kehittämisen ja kaavoittamisen järkevänä kokonaisuutena. Kaupungit harjoittavat nykyisin usein aika rumaa omaneduntavoittelua, sen sijaan että ajateltaisiin ihmisten, ympäristön ja koko pääkaupunkiseudun parasta.

Terveysasemamaksuista luopuminen vähentää eriarvoisuutta

tiistai, lokakuu 9th, 2012

Alla Helsingin vihreiden sivuille kirjoittamani blogi terveyskeskusmaksuista. Tämänpäiväisen Hesarin juttu 22 vuotta Suomessa lähihoitajana työskennelleestä mummosta köyhyysloukussa alleviivaa terveysasemamaksuista luopumisen tärkeyttä.

Terveysasemamaksuista luopuminen vähentää eriarvoisuutta

Helsingin terveyslautakunta päätti maaliskuussa, että terveysasemamaksuista luovuttaisiin vuoden 2013 alusta. Tavoitteena oli madaltaa kynnystä hakeutua hoitoon ja näin kaventaa terveyseroja. Yllättäen kaupunginjohtaja Pajunen käveli kuitenkin viime viikon budjettiesityksessään lautakunnan yli. Kokoomuksen valmisteluvalta kaupungin talousarvioesitykseen näkyy.

Kokoomus on huolissaan siitä, että jotkut ramppaavat lääkärissä turhaan. Minä olen huolissani erityisesti vähävaraisista keski-ikäisistä miehistä ja vanhuksista, jotka jättävät käymättä lääkärissä vaikka pitäisi. Hesarissa oli juttua kaupunginosasta jossa ei ole omaa kirjastoa. Rehellinen mummo valitteli toimittajalle, että hänellä ei ole varaa matkustaa julkisilla kulkuvälineillä toiseen kaupunginosaan kirjastoon. Tällaisia ihmisiä terveyskeskusmaksu koskettaa.

Terveyskeskus perii potilas- ja asiakasmaksuja 43 milj. euroa vuodessa, mikä kattaa noin 7% toimintamenoista – enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Nyt puhe on kuitenkin vain terveysasemamaksuista, joita kertyi viime vuonna 4,2 milj. euroa.  Summasta kolmannes kului laskutukseen, hallintoon ja perintään

Terveysaseman potilaat maksavat 13,8 euron terveyskeskusmaksun korkeintaan kolmelta käynniltä vuodessa. Ns. heavy-userit maksavat vuodessa näin reilun 40 euroa. Jo nyt alaikäiset, rintamaveteraanit, sotainvalidit ja äitiysneuvolan asiakkaat ovat vapautettuja maksuista, eikä Helsinki veloita terkkarikäynneistä vaikka laki sen sallisi. Vertailun vuoksi esimerkiksi lääkkeiden kohdalla omavastuut ovat huomattavasti korkeammat ja monella todella ei ole varaa syödä parhaita mahdollisia lääkkeitä.

Ajattelin pitkään , että terveyskeskuskäyntien hinnoittelu on varsin kohtuullista ja että asiakasmaksut ovat toiminnan laadun varmistamisessa tärkeä tulonlähde. Lisäksi pelkäsin Kokoomuksen tavoin, että jos maksu poistettaisiin, useampi hakeutuisi lääkäriin ja hoidon saatavuus heikkenisi.

Perehdyttyäni lähemmin saatavilla olevaan aineistoon tulin kuitenkin toisiin aatoksiin.

Ensinnäkin työssäkäyvät ihmiset kuuluvat pitkälti työterveyshoidon piiriin ja ovat siten jo nyt vapautettuja terken maksuista maksujen kohdistuessa niihin, joilla työterveyshoitoon ei ole pääsyä. 4,2 miljoonan vuosittaisen asiakasmaksukertymän perintään kuluu kaupungilta laskennallisesti 13 henkilötyövuotta, eivätkä kaikki silti hoida maksujaan. Nettokustannus terveysasemamaksuista luopumiselle olisi vain 3,1 miljoonaa euroa. Samalla sosiaalitoimessa saataisiin aikaan säästöä sekä työajassa että tukien maksamisessa.

Tutkimusten mukaan terveysasemakäynneistä perittävä maksu vähentää  palveluiden käyttöä muutamia prosentteja, eli käyntien – sekä tarpeellisten että tarpeettomien – voitaisiin arvioida nousevan maksuista luopumisen yhteydessä. Käytännössä merkitys olisi suurin ensikäyntien kohdalla, koska jatkokäynnit tapahtuvat aina lääkärin suosituksesta, tarpeen mukaan.

Päätös on taloudellisesti pieni, mutta symbolisesti suuri. Eliniänodote rikkaan ja köyhän helsinkiläismiehen välillä on tällä hetkellä 13 vuotta ja kasvaa edelleen. Terveyserojen kasvu pitää pysäyttää, ja vaikka en usko, että terveysasemien maksuilla yksin käännetään kehitystä, köyhyystutkijat laajasti kannattavat maksuista luopumista. Kun meillä ei ole tässä taloudellisessa tilanteessa rahaa tehdä isoja tekoja köyhyyden vähentämiseksi, tehdään edes pieniä.