Arkisto kuukaudelle helmikuu, 2013

Ihan näin vertailun vuoksi, Herttoniemen liikenneympyrä on selvästi Keskustakirjastoa kalliimpi investointi – ajatuksia kaupungin budjettiraamista

torstai, helmikuu 14th, 2013


Valtuustossa  käytiin eilen lähetekeskustelu ensi vuoden budjettiraamista ja käsiteltiin liuta aloitteita aina kissapuistoista ja kanipolitiikasta päällekäisiin aloitteisiin bussin 55 reittimuutoksista.

Illan tärkein aihe oli kiistatta raamikeskustelu, mistä kertoo yli 40 pyydettyä puheenvuoroa. Oma puheenvuoroni sijoittui jonon hännille, ja kun minulla ei ollut tällä kertaa mitään sellaista sanottavaa mikä ei olisi jo noussut esille, vedin puheenvuoroni pois. Viimeisellä viikolla ennen äitiysloman alkua järki ei ole työkiireiden ja mahan yhdistelmän takia aivan kirkkaimmillaan.

Tässä kuitenkin tänne muutamia mietteitä siitä, missä Helsingissä mennään.

Talouden näkymät ovat epävarmat ja kasvu hidasta. Kasvava segregaatio on kaupungin suurimpia haasteita. Köyhyys lisääntyy, ja siitä kärsivät muutkin kuin köyhät. Lapsiperheet jäävät taas Helsinkiin, mikä on yllättänyt päiväkotijärjestelmän erityisesti kantakaupungissa housut kintuissa, mutta kaupungista vuotaa edelleen hyviä veronmaksajia kehyskuntiin. Samalla huoltosuhde heikkenee, ja vuodet 2012–2014 ovat työikäisen väestön nopeimman supistumisen aikaa.

Viime valtuustokaudella kaupunki investoi vahvasti. Helsingin lainataakka on kaksinkertaistunut vuodesta 2008, ja kehitys jatkuu ainakin tänä vuonna. Esimerkiksi uudet kaupunginosat eivät nouse ilmaiseksi. Toisaalta myös käyttötalouden menot ovat kasvaneet yleistä kustannustason nousua nopeammin, joten on selvää, että tarvitaan tarkkaa taloudenpitoa. Ei vähiten siksi, että Helsingissä aiemmin huomattavaa puskuria tarjonnut Helsingin energian tuloutus ehtyy paitsi viime vuonna hyväksytyn kehitysohjelman, myös edessä olevan EU-lainsäädäntöön perustuvan yhtiöittämisvelvoitteen vuoksi.

Kaupunginjohtaja Pajunen on listannut valtuuston käyttöön toimenpide-ehdotuksia menokasvun hidastamiseksi: sidotaan nettomenot verorahoitusnäkymiin ja investoinnit raamiin vuosiksi 2014–2016, pidetään henkilöstön ja toimitilojen määrä nykytasolla, nostetaan tonttien ja rakennusten myyntitavoitteita ja valmistellaan tuottavuusohjelma vuosille 2013–2016.

Muiden muassa näistä tullaan vääntämään kevään kuluessa puolueiden välisissä strategianeuvotteluissa. Pohjaesitykset tulevat kokoomuslaisen kaupunginjohtajan takia aina kokoomuksen kynästä, ja muiden puolueiden kädenjälki syntyy pohjaa muokkaamalla.

Joitain vihreitä ajatuksia

Ryhmyrimme Emma Kari sanoi vihreiden linjapuheessa eilen osuvasti, että haluamme tehdä talouspolitiikkaa, joka ei jätä velkoja lastemme maksettavaksi. Myös huono säästäminen tulee kalliiksi. Meidän on tehtävä asioita paremmin. Kaupungin on suhtauduttava avoimesti rakenteellisiin uudistuksiin, siirrettävä toiminnan painopistettä hallinnosta palveluihin ja suhtauduttava kriittisesti sellaisiin investointeihin, jotka eivät edistä kaupunkilaisten hyvinvointia ja hyvää Helsinkiä riittävän tehokkaasti käytettyjä euroja kohden.

Koivusaaran kaavasta on tulossa poskettoman kallis pitkälti mutkikkaiden liikenneratkaisujen johdosta, ja ihan näin vertailun vuoksi, Herttoniemeen suunniteltu liikenneympyrä on selvästi Keskustakirjastoa kalliimpi investointi. Itse haluaisin verorahoillani mieluummin Keskustakirjaston ja pyöräilyn valtaväyliä, joihin investoiminen on erityisen kannattavaa: 20 miljoonan euron pyöräilyinvestoinnilla saadaan kaupunkisuunnitteluviraston teettämän uusimman tutkimuksen mukaan yli 150 miljoonan hyöty.

Vastuullisen taloudenpidon yhteydessä meidän on mietittävä kaupungin tuloja. Kunnallisveron jatkuva korottaminen ei ole kestävä tie, ja vihreiden kannattama kiinteistöveron korotus ei ole saanut tukea muilta puolueilta. Parasta lääkettä talouden tasapainottamiseksi on houkutella Helsinkiin hyviä veronmaksajia, torjua segregaatiota ja tukea uusien työpaikkojen syntymistä.  Pk-yritysten rooli työllistäjänä on entisestään korostunut taantuman aikana. Helsingin on edistettävä yrittämisen edellytyksiä määrätietoisesti olemalla hyvä, vaivaton ja luotettava kumppani ja valmistelemalla kaupungin omat kilpailutukset siten, että suurten yritysten lisäksi myös pienet voivat osallistua niihin.

Terveysasemaverkon keskittämisestä

tiistai, helmikuu 5th, 2013

Kokoomuksen viime viikkoinen heitto neljästä terveysasemasta on absurdi. Ehdotukselle ei löytyne kannatusta mistään muusta ryhmästä. Siitä olen sen sijaan apulaiskaupunginjohtaja Rädyn kanssa samaa mieltä, että kaupunkilaisille tarjottavia terveyspalveluita pystytään parantamaan.

Helsingissä on tällä hetkellä 26 terveysasemaa, joista Koskelan terveysasema sulautuu tämän kuun lopussa Oulunkylään. Terveysasemista neljä (Myllypuro, Viiskulma (tulevaisuudessa Maria), Laakso ja Malmi) on ns. keskusterveysasemia, joiden palvelukonseptia on tarkoitus kehittää käsittämään esimerkiksi erikoislääkäripalveluja, fysioterapiaa, laboratorio- ja röntgenpalveluja sekä laajennettuja aukioloaikoja. Lisäksi ainakin Kalasatamaan on nousemassa metroaseman kylkeen hieno sosiaali- ja terveysasema, kunhan kaavavalituksen takia katkolla olevat Kalasataman keskuksen rakennustyöt saavat vihreää valoa.

Palvelujen keskittämisessä on puolensa, ja joistain terveysasemista luopumista voidaan mielestäni harkita silloin, kun tilat on vuokrattu kalliilla ulkoa,  epäkäytännölliset tai tulevat kuntonsa puolesta tiensä päähän, yksikkö on niin pieni että toimintavarmuus esim. henkilökunnan poissaolojen takia kärsii tai kohtuullisen matkan päähän suunnitellaan uutta terveysasemaa tai olemassa olevan terveysaseman toiminnan laajentamista.

Terveyslautakunnan puheissa ja päätöksissä on siintänyt jo pitkään ajatus vähintään neljästä, todennäköisesti kuudesta–seitsemästä täyden palvelun terveysasemasta, mutta helposti saavutettavan lähiterveysasemaverkon tukemana. Viime kaudella terveyslautakunta sai käsiteltäväkseen ns. Pajusen lakkautuslistan. Lautakunta päätyi silloin kuitenkin vain yhden terveysaseman sulkemiseen. Kirjoitin Koskelan ja Oulunkylän terveysasemien yhdistämisestä päätöksen yhteydessä näin.

Helsinki kehittyy ja kasvaa, ja uusille asuinalueille tarvitaan palveluja. Esimerkiksi Kalasatamaan rakentuu 20 000 asukkaan keskus. On vain luontevaa rakentaa alueelle sosiaali- ja terveysasema, kun se palvelee liikenteen solmukohdassa myös alueen asukkaita laajempaa joukkoa kaupunkilaisia.

25 terveysaseman verkko on tiheä, mutta käyttöasteeltaan korkea. Helsinkiläiset pitävät lähipalveluistaan. Terveysasemilla asioidaan kuitenkin keskimäärin vain 1–2 kertaa vuodessa ja hyvin harvoin edes viikoittain, joten matkaa saa olla enemmän kuin päiväkotiin tai kouluun. Toisaalta on hyvä muistaa, että terveysasemien palveluja käyttävistä monet liikkuvat lastenvaunujen kanssa, ovat sairaita tai muuten liikuntarajoitteisia, jolloin kohtuullisen etäisyyden raja on häilyvä. Suurin osa helsinkiläisistä käyttää kotiaan lähinnä olevaa terveysasemaa, vaikka vapaan hakeutumisen myötä olisi mahdollista vaihtaa vaikkapa laboratoriopalvelujen perässä kauemmaksi.

Jos terveysasemaverkkoa harvennetaan, on tärkeää, että julkisen liikenteen yhteyksiä parannetaan. Tarvitaan suoria yhteyksiä ja tiheitä vuorovälejä. Ei myöskään saa syntyä tilannetta, jossa lastenvaunujen kanssa kulkeva ei toistuvasti mahdu bussin kyytiin.

Kokoomuksen neljän terveysaeman rinnalle ehdottama terveyskioskikonsepti sisältää nykyisellään lähinnä terveys- ja palveluneuvontaa ja verenpaineen mittausta. Itäkeskukseen avattiin Helsingin ensimmäinen terveyskioski vuonna 2011. Jotta terveyskioski voisi olla muuta toimintaa korvaava, pitäisi palvelukonseptia laajentaa selvästi. Tällä hetkellä painopiste on ennaltaehkäisyssä ja kannustamisessa terveellisiin elämäntapoihin, mikä sekin on toki tärkeää.

Yhteenvetona voisin kuvata omaa mielipidettäni niin, että terveysasemaverkon kohtuullinen tiivistäminen parantaisi kuntalaisten saamaa palvelua. Kokoomuksen radikaali karsimisehdotus sen sijaan hyppäisi itse maalin yli ja olisi omiaan huonontamaan nykytilannetta.

Alkuvuoden tunnelmia

sunnuntai, helmikuu 3rd, 2013

Aloitin tammikuussa Helsingin vihreiden kaupunginhallitusryhmän puheenjohtajana, ja viikonlopuista hyvä osa kuluu nyt poliittisten sisältöjen parissa. Tämän viikonlopun olen viettänyt mökillä hankien keskellä, jäätyneen meren äärellä. Päiväsauna, ruokaa ja läheisiä. Kuin myös kaupunginhallituksen huomisen kokouksen lista ja Helsingin taloustilanteen ymmärryksen päivittämistä.

Kaupunginhallitus on kiinnostava paikka, jossa pääsen yhdistämään sosiaali- ja terveyspolitiikan harrastuksen kaupunkisuunnitteluun ja elinkeinopolitiikkaan, johon Helsingissä ei ole erillistä lautakuntaa. Lisäksi edustan kaupunginhallitusta kiinteistölautakunnassa, ja viikon päästä aloitan kaupunkikonsernin yli 100 tytäryhtiötä ja yhteisöä valvovan konsernijaoston puheenjohtajana. Ainoa asia, joka hieman harmittaa on se, että tämän kevään jälkeen minulla ei tule olemaan Tanssin talo ry:n hallituksen lisäksi muita kulttuuriin liittyviä luottamustoimia.

Kulttuurin kuluttamista aion toki jatkaa. Viikko sitten näin ehkä elämäni parasta oopperaa. Thaïsia pääsee katsomaan tämän kuun loppuun asti, suosittelen.

Alkanut valtuustokausi tuo mukaan paljon opeteltavaa. Uudisrakentamista linjaava yleiskaava, pääkaupunkiseudun kuntarakenteen tai yhteistyön tiivistäminen, sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen, kaupunkidemokratian edistäminen, kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen ja paljon muuta kiinnostavaa on agendalla seuraavan nelivuotiskauden aikana. Samalla pitäisi olla myös kykyä miettiä asioita uusista näkökulmista ja oivaltaa uudenlaisia tapoja edistää sitä, että Helsinki olisi hyvä ja hauska paikka asua ja toimia. Etenkin kun talouden näkymät ovat epävarmat ja kasvu hidasta, luovuutta tarvitaan.

Kuulen mielelläni ideoita siitä, kuinka kaupunkia voisi kehittää, kuin myös palautetta epäkohdista. Ollaan yhteydessä.