Arkisto kuukaudelle maaliskuu, 2014

Tuulivoima ohitti Kiinassa ydinvoiman, mitä tekee Suomi

maanantai, maaliskuu 24th, 2014


Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennusti vuonna 2000, että 2020 Kiinassa tuotettaisiin sähköä tuulivoimalla kahdeksan terawattituntia ja ydinvoimalla 143 terawattituntia. Nyt, neljätoista vuotta myöhemmin, on kiinnostavaa katsoa miten pieleen ennuste on jo tähän mennessä mennyt.

Ydinvoiman osalta ennuste toteutunee melko tarkasti. Tuulivoiman kohdalla sen sijaan ennustettu kahdeksan terawattitunnin tuotanto saavutettiin jo vuonna 2007. Viime vuonna tuulivoima ohitti Kiinassa ydinvoiman. Tuulta valjastettiin sähköksi yhteensä 135 TWh, ydinvoimaa 110 TWh.



Mistä on kyse? Miksi IEA:n ennuste meni niin pieleen?

Pääsyy lienee se, että  energiakäsitys oli konservatiivinen ja tuulivoimaan ei uskottu varteenotettavana sähkön lähteenä. Maailman muuttui nopeammin kuin kukaan olisi voinut kuvitella. Uusiutuvan energian teknologia, sähkömarkkinat ja -verkot kehittyvät valtavin harppauksin. Aurinkovoimassa kehitys on ollut jopa tuulta huikeampaa. Yksittäisen paneelin hinta on romahtanut murto-osaan kymmenessä vuodessa.

Tästä on tehtävissä ainakin kaksi johtopäätöstä:

Ensinnäkin uusiutuvien energianlähteiden merkittävä lisääminen on paitsi uskottavan ilmastopolitiikan kannalta välttämätöntä, myös mahdollista. Lisäbonuksena uusiutuva energia tuottaa paikallisia työpaikkoja. Jos katsotaan vaikka Saksaa, uusiutuvan energian teollisuus työllistää siellä virallisten arvioiden mukaan 370 000 ihmistä. Suomessa esimerkiksi Wärtsilä on jo vahva tekijä, mutta erityisesti pienemmät kotimaiset yritykset tarvitsevat kasvun vauhdittamiseksi vahvat kotimarkkinat. Valitsemalla ydinvoiman pelaamme muiden pussiin.

Toisekseen energiavallankumous on käynnissä juuri nyt.

Suomen etu olisi, että se tapahtuisi Euroopan johdolla ja että Suomi olisi mukana. Peränpitäjille jää vain jämät tai pelkkä lasku.

Politiikassa on kahdenlaisia toimjoita: niitä, jotka keskittyvät säilyttämään olemassaolevaa, ja niitä, jotka näkevät tämän päivän uudet mahdollisuudet. Yritän kuulua mahdollisimman monessa asiassa jälkimmäisiin.

Ei tehdä Euroopasta Detroitia

torstai, maaliskuu 6th, 2014

 

Tuore Eurobarometri on kiinnostavaa luettavaa. Neljä viidestä eurooppalaisesta on sitä mieltä, että taloutta ja työllisyyttä voidaan tukea torjumalla ilmastonmuutosta ja parantamalla energiatehokkuutta. Ruotsalaisista peräti 95 prosenttia on tätä mieltä, mutta suomalaiset jäävät keskiarvon toiseen päähän. Ruotsalaisista puolet uskoo väitteeseen täysin, Suomessa vain viidennes vastaajista.

Talouden rakennemuutos ja tieteelliset faktat koskevat Suomea ja Ruotsia aivan samalla tavalla, mutta jostain syystä läntiset naapurimme näkevät tilanteessa selvästi enemmän mahdollisuuksia kuin me suomalaiset.

Tämä on aikamoinen viestinnällinen epäonnistuminen kaikilta meiltä, jotka tiedämme esimerkkien valossa, että ilmastonmuutoksen torjuntaan tarttuminen etukenossa on myös suuri taloudellinen mahdollisuus ja keino vastata käynnissä olevaan rakennemuutokseen.

Vasta viikko sitten samaan asiaan kiinnitti huomiota energia-asioihin perehtynyt professorijoukko, joka ihmetteli, miten Suomen energiapoliittinen linja poikkeaa merkittävästi läntisten naapurien, kuten Saksan ja Ruotsin linjasta. Professorit olivat huolissaan siitä, että Suomessa uskotaan muiden Euroopan maiden tehneen päätökset uusiutuvan energian lisäämisestä vain ympäristöperustein, vaikka takana ovat vahvasti elinkeino- ja talouspoliittiset pyrkimykset. Professorien mukaan kyse on energiapolitiikan uskottavuusvajeesta.

Ei ole ollenkaan yhdentekevää miten ja missä suomalaisten käyttämä energia tuotetaan. Oikeastaan mikään ei ole niin poliittista kuin energia. Ilman energiaa yhteiskunta olisi polvillaan tunneissa.

Fennovoiman uusi ydinreaktori olisi suuri ja kauaskantoinen päätös suomalaisessa energiapolitiikassa. Olkiluodon uuden reaktorin rakentamisongelmat osoittavat selvästi, että ainakaan ilmastokriisiä ei ydinvoimalla ratkaista. Ydinvoimaluvan myöntämisestä on kulunut nyt 13 vuotta. Voimalan arvellaan valmistuvan vuonna 2018, jos silloinkaan. Meillä ei ole aikaa ratkaista ilmastokriisiä laitoksilla, joiden rakentaminen kestää lähes 20 vuotta.

Uusiutuvan energian bisnes on tulevaisuuden kasvuala myös Suomessa, mutta olemmeko valmiita? Katsotaan vaikka Saksaa, jossa rakennetaan suuri osa maailman tuulivoimasta. Siellä tuotetaan energiaa, luodaan työpaikkoja ja tehdään kannattavaa bisnestä. Miksi me haluaisimme venäläisomisteisen ydinvoimalan?

Uskon että tarvitaan enemmän kovaa, vihreää talouspuhetta. Ilmastonmuutoksen torjuminen on välttämätöntä paitsi ympäristön kannalta, myös siksi että emme halua Euroopasta Detroitia, joka kieltäytyi uskomasta, että maailma muuttuu. Nyt internetissä ihastellaan rappioromanttisia kuvagallerioita autioituvasta kaupungista.

Olkiluodon ydinvoimalupapäätöksen kanssa samoihin aikoihin syntyneet lapset viettävät ylioppilasjuhliaan ennen kuin laitos tuottaa sähköä. Onko Suomen energiapolitiikassa mitään järkeä?