Viva la revolución – pyöräkaistat Hämeentielle


Kaupunginvaltuusto teki juuri historiallisen päätöksen  - Hämeentielle rakennetaan pyöräkaistat.

Puheeni illan keskustelusta:

Olen monesti pohtinut, että tällainen varhaiskeski-ikäinen töölöläinen perheenäiti ei elämässä juuri Hämeentiellä pyöräilyä pelottavampia tilanteita elämässään kohtaa. Ja olen sentään aiemmin polkenut lasta tarhaan Mechelininkatua pitkin.

Liikenne on Hämeentiellä hurja, ja pyöräilijän asema heikko. Olen istunut taksin kyydissä Hämeentiellä, kun kuljettaja on soittanut pyöräilijälle torvea “ojentaakseen” tätä uhkarohkeaa. Olen istunut taksin kyydissä Hämeentiellä, kun kuljettaja on kiilannut pyöräilijän ajoradalta.

Kun itse ajan Hämeentiellä pyörää, ajan ajoradalla ja sotken hame korvissa niin kovaa kuin suinkin pääsen. Pelottaa joka ainoa kerta. Kiertämään en vaan yleensä ennätä – eikä sisu anna periksi. Jalkakäytävällä taas en halua pyöräillä, vaikka moni niin tekee. Polkupyörä kuuluu ajoradalle, ei jalkakäytävälle. Jalankulkija on kaupungin kuningas, ja sitä on myös pyöräilijän kunnioitettava.

Aiheesta on keskusteltu valtuustossa ennenkin, mutta vivahteita ja ymmärrystä keskusteluun on tullut lisää. Olen onnellinen, että tämä selkeä epäkohta on edennyt valtuuston päätettäväksi, ja toivon todella, että saamme kantakaupunkilaisille helsinkiläisille tärkeän asian korjatuksi.

Pyöräilyn suosio kasvaa sitä mukaa kuin turvallisuus lisääntyy, ja pyöräilyn lisääntymisestä hyötyvät kaikki: Jalankulkijat voittavat pyöräilijöiden siirtyessä pois jalkakäytävältä, autoilijat voittavat kun vähemmän tarpeellinen autoilu poistuu luomasta ruuhkia ja veronmaksajakin kiittää, kun joukkoliikenne nopeutuu ja ihmiset pysyvät terveinä.

Minäkin ajan autoa, mutta Hämeentielle pyörät sopivat paremmin.

Kyllä pyöräkaistoille, ja Runeberginkatu seuraavaksi, eikö vaan?


Tags: , , ,

Leave a Reply