Sanalla ‘asuminen’ tagitettu.

Ryhmäpuhe kaupungin talousarviosta vuodelle 2013

keskiviikko, marraskuu 14th, 2012

Vaalisunnuntaina ja vaaleja seuranneella viikolla sain ilon sukeltaa kaupungin budjettineuvotteluihin. Neuvottelut olivat melkoinen rutistus, mutta pääsimme sopuun, ja pidin tänään valtuustossa vihreiden ryhmäpuheen aiheesta:


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Aloitimme valtuustokauden optimistisin mielin, mutta talouden epävarmuus on lisääntynyt. Välillä on vaikeaa päätellä, onko Helsinki omistuksineen vauras vai kasvavine velkoineen köyhä. Se on kuitenkin selvää, että politiikassa rahaa ei koskaan ole samassa suhteessa kuin tarpeita.

Kaupungin tulot eivät ole kehittyneet toivotulla tavalla, mutta menot ja velkataakka kasvavat. Yhtälö on hankala, sillä meidän pitäisi pystyä tekemään kaukonäköisiä panostuksia tulevaisuuteen. On rakennettava kestävästi kasvavaa kaupunkia ja huolehdittava helsinkiläisten hyvinvoinnista, olivat he sitten nuoria tai vanhoja, köyhiä tai kiireisiä. Tai köyhiä ja kiireisiä!

Meidän on suunnattava resursseja ennaltaehkäisyyn, mutta ei kuitenkaan velaksi tulevien sukupolvien kustannuksella. Kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Vihreiden mielestä budjetin taso ja maltillinen lainanotto investointeihin ovat perusteltuja. Lisäksi olisi järkevää etsiä toimintatapoja, jotka parantavat samalla sekä tuottavuutta että kaupunkilaisten kuulemista. Vain olemalla selvillä todellisista tarpeista pystymme välttämään resurssien hukkaamista. Jostain pitää välillä osata myös luopua.

Kaupungin velkataakan lisäksi myös asumisen kallistuminen käy helsinkiläisten kotitalouksien kukkaroille. Helsingin on tehostettava asuntotuotantoa ja kaavoitusta. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon tavoitteet on turvattava kuten Maankäytön ja –asumisen ohjelmassa on linjattu. Taloudellisesti tehokkainta on kaavoittaa kantakaupunkimaista ja tiivistä kaupunkia sekä tarkastella kriittisesti asuntorakentamiseen vaikuttavia kustannuksia, kuten turhien väestönsuojien ja parkkipaikkojen rakentamista. Enemmistöllä helsinkiläistalouksista ei ole autoa. Miksi silti autopaikkanormista pidetään kiinni?

Tehokas maankäyttö turvaa myös viheralueiden säilyttämisen ja kehittämisen.

Jotta syömävelkaa ei jatkossa tarvitsisi ottaa, Helsingin on oltava kaupunki, joka kannustaa tekemään, uskaltamaan ja yrittämään. Tämä onnistuu puuttumalla sosiaaliseen eriarvoistumiseen ja ekologisiin ongelmiin ajoissa, purkamalla sellaista byrokratiaa joka ei ole kaupunkilaisten hyväksi vaan hidasteeksi ja parantamalla myös yrittämisen edellytyksiä. Vihreät jakavat huolen toisaalta kestävän kasvun mahdollisuuksista, toisaalta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Kumpaakaan näistä ei voi olla ilman toista.

Arvoisa puheenjohtaja, ensi vuoden talousarviosta:

Valtuuston budjettisovussa on talouden tosiasioiden rajoissa tehty useita perusteltuja lisäpanostuksia helsinkiläisten hyväksi.

Vuosia olemme puhuneet terveyserojen kaventamisesta, mutta todellisuudessa erot kasvavat edelleen. Helsingissä rikkaan ja köyhän miehen eliniänodotteeseen on revennyt jo 13 vuoden kuilu. Tämä kehitys on käännettävä, muuhun meillä ei ole vastuullisina päättäjinä varaa.

Terveyskeskusmaksun poisto on taloudellisesti pieni, mutta symbolisesti suuri päätös. Meidän on kyettävä tavoittamaan sairaat varhaisemmassa vaiheessa ja poistettava hoitoon hakeutumisen esteet.

Sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistyminen  parantaa palveluketjua, purkaa hidastavia virastorajoja ja siirtää rahaa hallinnosta palveluihin. Lisää tällaista. Lastensuojelussa pyritään avohuollon sosiaalityöntekijöiden määrän saamiseen valtakunnallisten suositusten mukaiseksi. Siihen on varattu myös rahaa yli miljoona euroa ensi vuonna.

Päivähoidon tila on Helsingissä huolestuttava. Hoitopaikkoja on kroonisesti liian vähän ja väärissä paikoissa. On järjetöntä, että budjettineuvottelut jouduttiin jälleen aloittamaan ennusteiden korjaamisesta. Ensi vuoden luvut heittivät jopa 500 lapsella.

Vihreiden aloitteesta saatu merkittävä lisämääräraha riittää sekä päivähoitopaikkojen lisäämiseen että ryhmäkokojen pienentämiseen. Kun päivähoitopaikkojen ja ryhmäkokojen suhteen päästään kestävälle tasolle, on tartuttava seuraavaan ongelmaan: Päivähoitoa ja pienten koululaisten iltahoitoa on kehitettävä vastaamaan lapsilähtöisesti muuttunutta työelämää, jossa yhä harvempi tekee töitä kahdeksasta neljään.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsingin kasvaessa kasvavat myös ruuhkat. Ilmaston ja liikenteen sujuvuuden kannalta on tehtävä sellaista politiikkaa, että yhä useammalle helsinkiläiselle muu kuin oma auto olisi kätevin vaihtoehto.

Päätös asukaspysäköintimaksun nostamisesta 120 euroon ja pysäköinninvalvonnan lisämääräraha, joka maksaa itsensä nopeasti takaisin, vapauttavat tilaa niille autoilijoille, jotka autoa oikeasti tarvitsevat.

Tämän vuoden budjettiin kirjattiin ensi kertaa erillinen määräraha pyöräilyn edistämiseen, ja vihreiden aloitteesta ensi vuonna jatketaan samalla tiellä. Nyt on huolehdittava, että merkittävät lisämäärärahat sekä investointien että käyttötalouden puolella käytetään tehokkaasti ja täysimääräisesti pyöräilyn edistämiseen, eikä mihinkään muuhun. Myös rakennusviraston on ymmärrettävä, mikä valtuuston tahto on.

Pyöräily lisääntyy tällä hetkellä räjähdysmäisesti, ja Oulun esimerkki osoittaa, että ainakaan ilmasto ei ole esteenä kasvun  jatkumiselle. Pyöräilystä on tehtävä niin helppoa ja turvallista, että helsinkiläiset uskaltavat pyöräillä. Tarvitsemme pyöräkaistat kaikille kantakaupungin pääväylille. Näin voittavat paitsi pyöräilijät, myös jalankulkijat ja autoilijat. Esimerkiksi Mechelininkadun pyöräkaistat ovat olleet piirustuspöydällä pitkään. Vihreiden mielestä rakentamista pitää kiirehtiä. Budjettisopu sisältää kirjauksen, että investoinneissa kantakaupungin pyöräverkko on etusijalla.

Onko kukaan muu huomannut, että baanan valmistuttua kiinteistövälittäjät ovat alkaneet mainostaa kohteita baanan läheisyydellä? Helsinkiläiset ovat ylpeitä kehityksestä.

Home- ja sisäilmaongelmat ovat Helsingissäkin valtava terveysongelma tuhansille ihmisille. Myös kaupungille tulee kalliiksi, että tilanteen on annettu rauhassa pahentua. Tänä vuonna jouduttiin homeongelmien takia hyväksymään 20 miljoonan euron ylitys talousarvioon. Ensi vuodelle valtuusto on lisäämässä  14,5 miljoonaa euroa kriittisimpiin ongelmakohtiin puuttumiseksi.

Ja viimeisenä nostona: Viikkiin luvattiin nuorisotalo jo vuosia sitten. Valtuusto pitää viimein lupauksensa viikkiläisille ja aikaistaa nuorisotalon rakentamista niin, että valmista on 2015.

Arvoisa puheenjohtaja, lopuksi vielä hieman itse prosessista:

Vihreiden mielestä olisi hyvä, että kevään strategianeuvotteluissa linjattaisiin suuret suuntaviivat sen sijaan, että Kokoomus ja kaupunginjohtaja yrittävät hivuttaa budjettiin sellaisia suunnanmuutoksia, joista ei ole valtuuston päätöksiä.

Arvoisa puheenjohtaja,

vihreä valtuustoryhmä kannattaa toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksymistä.


Sisäpihasi autopaikat ovat laittomia

keskiviikko, lokakuu 24th, 2012

Helsingin kantakaupungin asemakaavauudistuksessa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa sisäpihoilta poistettiin autopaikat ja tilalle piirrettiin viheralueita. Tavoitteena oli asukkaiden hyvinvointi.

Siellä missä viihtyvyyttä on näin tavoiteltu, on myös onnistuttu. Esimerkiksi Vallilassa puutarhasisäpihojen ympäröimät asunnot ovat naapurikortteleiden asuntoja tavoitellumpia.

Asemakaavan noudattamista ei kuitenkaan ole valvottu, paitsi jos taloyhtiö on hakenut rakennuslupaa esimerkiksi ullakkorakentamiseen. Kantakaupungin sisäpihoilla säilytetään edelleen tuhansia autoja.

Kantakaupungissa joukkoliikenne toimii ja maan alle rakennetaan jatkuvasti lisää parkkitilaa. Sisäpihojen autopaikat ovat harvojen herkkua. Ilman autopaikkaa olevien asukkaiden määrä on moninkertainen.

Lumiset talvet kinoksiin hautautuneine autoineen osoittavat, että kaduilla säilytetään runsaasti autoja, joita käytetään harvoin. Sisäpihojenkin autot mahtuisivat kaduille, jos niiden varsilla säilytettäsiin vain autoja joilla ajetaan.

Kaupungin laiminlyödessä asemakaavan valvonnan kärsijöiksi jäävät asukkaat, erityisesti lapset. Ongelmallisin tilanne on juuri kantakaupungissa, jossa rauhallista tilaa on muutenkin vähän.

Asukkaiden käytössä olevat sisäpihat kannustavat ihmisiä huolehtimaan yhteisestä tilasta. Autopaikoista syntyvä hyöty ei ole missään suhteessa käytetyn maan arvoon, asuntojen arvon alenemiseen ja  muuhun haittaan. Epäoikeudenmukaisuutta ei pidä sietää vain siksi, että siihen on totuttu.

(Teksti on alun perin lähetetty Hesariin mielipidekirjoitukseksi ja teksti on hieman tökkivää, koska merkkejä sai alkuperäistä tarkoitusta varten olla vain 1500. Kirjoitus perustuu asemakaavan vastaisia autopaikkoja koskevaan valtuustoaloitteeseeni, jonka allekirjoitti 57 valtuutettua. Aloite on tällä hetkellä käsittelyssä, ja teksti löytyy täältä.)

Kallis, kalliimpi, Helsinki

tiistai, lokakuu 23rd, 2012

Olen saanut kysymyksiä kannoistani muutamiin asioihin, joita en ole avannut tarpeeksi vaaliteemoissani. Alla ensimmäiseksi hieman pohdintaa asuntopolitiikasta. Lisää mm. kirjastoista heti kun ehdin. Viikko on vaalien kannalta hankala: tänään terveyslautakunta, huomenna valtuusto, torstaina Kansallisoopperan hallitus, käynnissä olevat puolueiden väliset budjettineuvottelut ja normaali työviikko. Katukampanjointia sitten ohessa.

Asumisen kalleus on ehdottomasti yksi Helsingin suurimmista yksittäisistä ongelmista. Helsingin väkiluku kasvaa sekä muuttoliikkeen että syntyvyyden ansiosta, mutta kaavoitus ja rakentaminen laahaavat perässä. Asukkaat – niin pieni- kuin keskituloiset, kärsivät, koska neliöt ovat jatkuvasti kalliimpia. Erityisesti sinkuilla ja perheillä on vaikeaa. Helsinki kärsii, koska ihmiset eivät pysty muuttamaan tänne töiden perässä tai joutuvat muuttamaan pois, kun saavat lapsia.

Ongelma on monisyinen. Ensinnäkin kaavoittamista pitäisi nopeuttaa ja tehostaa, kuitenkin viheralueita vaalien. Tämä onnistuu suosimalla kantakaupunkimaista, tiivistä rakentamista. Kaavoituksessa pitää myös huomioida, että rakennetaan tarpeeksi vuokra-asuntoja. Kannatan erityisesti kalliilla ranta-alueilla hitasta tärkeänä osana kokonaisuutta. Järjestelmä ei ole läheskään täydellinen, mutta esimerkiksi Arabianrannasta on erinomaisia kokemuksia eri asumismuotojen yhteensovittamisesta.

Lisäksi kannatan täydennysrakentamista silloin kun se tehdään panostamalla korkealaatuiseen arkkitehtuuriin yhteistyössä naapuruston kanssa ja alkuperäistä tyyliä kunnioittaen. Olisi järkevää, että täydennysrakentamisen yhteydessä tehostettu maankäyttö myös korvattaisiin olemassaoleville naapureille, mistä olisi iloa putkiremonttien ja muiden perusparannusten tullessa ajankohtaiseksi.

Toiseksi meidän pitäisi ryhtyä normitalkoisiin. Edellä mainitsemani kantakaupunkimaisen kaupungin rakentaminen on voimassa olevien normien vallitessa mahdotonta. Valtion pitäisi höllentää asuntojen hintaa nostavaa väestönsuojavaatimusta ja kaupungin jakaa pysäköinnin kustannukset reilummin. Tällähän hetkellä parkkipaikkojen rakentaminen jyvitetään asuinneliöiden perusteella sen sijaan, että autopaikoista maksaisivat ne, jotka paikkoja käyttävät. Enemmistöllä helsinkiläistalouksista ei ole omaa autoa – miksi paikkoja kuitenkin kaavoitetaan yhteisestä kukkarosta maksettavaksi?  Väestönsuojat ja parkkipaikat heijastuvat sekä omistus- että vuokra-asumisen kustannuksiin.

Kolmanneksi kannatan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kuntaliitosta, mikä mahdollistaisi pääkaupunkiseudun kehittämisen ja kaavoittamisen järkevänä kokonaisuutena. Kaupungit harjoittavat nykyisin usein aika rumaa omaneduntavoittelua, sen sijaan että ajateltaisiin ihmisten, ympäristön ja koko pääkaupunkiseudun parasta.