Sanalla ‘kilpailukyky’ tagitettu.

Direktiivi on ystävä

torstai, huhtikuu 17th, 2014


Iltalehden eilinen nettiuutinen kirkui EU:n vievän kahvinkeittimetkin. “EU:lta julma temppu kahvinystäville!” Kuinka kehtaavat.

Ihan näin kurjasti asiat eivät tosiaankaan ole. 2015 alusta lähtien myytävissä kahvinkeittimissä on oltava automaattinen aikakatkaisu – jonka senkin saa halutessaan pois päältä.

Miksi Iltalehti ja Talouselämä uutisoivat energiatehokkuusdirektiivin näin? EU:lla ja erityisesti EU:n jäsenmaiden kansallista lainsäädäntöä ohjaavilla direktiiveillä on paha kaiku. Niistä on helppo uskoa hurjiakin tarinoita ja klikkauksia ropisee. Etäistä Brysseliä voi syyttää melkein mistä vaan.

Itse puolustin yhteistä sääntelyä viimeksi eilen vaalipaneelissa Etu-Töölön lukiossa. Mielestäni suurin piirtein rauhan jälkeen parasta Euroopassa on ihmisten ja tavaroiden liikkuvuus. Lainsäädännön harmonisointi EU:n alueella on toimivan yhteisen talousalueen edellytys. Kuvitelkaa miten hankalaa olisi tuoda markkinoille jokin tuote EU:ssa, jos jokaisella 28:lla maalla olisi omat, erilaiset säännöt ja normit. Lisäksi Suomessa usein unohdetaan, että EU on maailman suurin markkina-alue: kun EU:ssa päätetään jotain, vaikutukset ovat usein globaaleja.

EU on direktiivejä säätäessään myös suomalaisen teollisuuden asialla. Meillä Suomessa on osaamista monilla tulevaisuuden aloilla. EU luo uusia markkinoita esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävällä sääntelyllä. Energiatehokkuuden ja cleantechin edistäminen sataa suoraan suomalaisten yritysten tilauskirjoihin.

Ydinvoimasta

perjantai, maaliskuu 25th, 2011

Moni on kysynyt kantaani ydinvoimaan. Siispä pari sanaa siitä miten tuotamme energiaa.

Kun joku esittelee hurjia energiankulutuksen kasvuennusteita, ne perustuvat tarkoitushakuisesti kuvitelmiin, joiden mukaan Suomen energia-intensiivinen teollisuus olisi kasvu-uralla. Tiedämme kuitenkin, että totuus on päinvastainen. Paperitehtaat siirtyvät sinne, missä työvoima on edullisempaa ja raaka-ainetta kasvaa murto-osassa siitä ajasta mitä täällä. Esimerkiksi Brasiliassa eukalyptus kasvaa hakkuuvalmiiksi kuudessa vuodessa. Halpa energia ei yksin riitä pitämään perinteistä, raskasta teollisuutta Suomessa.

Jo tällä hallituskaudella myönnetyt ydinvoimaluvat nostavat Suomen ydinvoimakapasiteetin tasolle, joka ylittää omat tarpeemme nyt ja tulevaisuudessa. Kapasiteetin lisääntyessä väistämättä yhä suurempi osa ydinvoimasta menisi vientiin.

Ydinvoimaa rakennetaan halvalla ja tilapäisellä tuontityövoimalla, kun taas uusiutuva energia luo työpaikkoja, jotka ovat kotimaisia ja usein pysyviä. Ydinvoimateollisuus on ulkomaista, uusiutuva energia tarjoaa kestävän kasvun mahdollisuuksia täällä Suomessa.

Mielestäni meidän pitää ydinvoimaan sijaan valita ne energiamuodot, jotka puhtaamman energian ohella luovat uusia työpaikkoja niiden paperitehtailta katoavien tilalle. Alojen kasvuvauhtia tarkastellessa on selvää, kumpaan on järkevää sijoittaa.

Uusiutuva energia on myös järkevää aluepolitiikkaa: Se tarjoaa työpaikkoja ympäri Suomen, myös siellä missä työttömyys on kovinta.

Ympäristön kannalta vaarallisin energiamuoto ei ole ydinvoima, vaan hiilivoima. Ydinvoimalassa saattaa tapahtua onnettomuus, mutta hiilivoiman onneton vaikutus ilmastoon ja pienhiukkaspäästöinä ihmisten terveydelle on varmaa. Siksi ydinvoimaa tarvitaan siirtymäkauden ratkaisuna, kunnes energiansäästö ja uusiutuvien tarjoamat mahdollisuudet tekevät ydinvoiman turhaksi.

Riittävä kapasiteetti tätä siirtymäkautta varten on kuitenkin jo olemassa.

Ydinvoimalaonnettomuuden todennäköisyys on pieni, mutta mahdolliset seuraukset hyvin suuret. Tätä kirjoittaessani Tokion megapoliksen juomavesi ei ole turvallista lapsille.

Itselleni ydinvoiman vastustamisessa on kuitenkin epätodennäköistä onnettomuusuhkaa enemmän kyse siitä, että haluan Suomen keskittyvän kestävän tulevaisuuden mahdollistamiseen. Energiapihiys ja uusiutuva energia ovat tulevaisuuden kilpailuvaltteja. Miksi emme harjoittaisi energiapolitikkaa, joka on myös kestävän kasvun ja työllisyyden kannalta järkevää? Ydinvoima on taloudellisesti kannattamaton ratkaisu kaikille muille, paitsi sitä rakentaville energiayhtiöille. Minusta on ongelmallista ripustautua vahvasti yhteen teknologiaan ja tehdä lyhyen ajan sisällä päätöksiä, joiden kanssa tulevien sulkupolvien on elettävä – halusivatpa tai eivät.

Avoin vs. sulkeutunut Suomi

maanantai, tammikuu 31st, 2011

Mielipidemittaukset kertovat kasvavasta tyytymättömyydestä maan poliittista tilaa kohtaan. Poliitikkojen yleinen kyvyttömyys pelottaa ihmisiä, ja luottamus demokratiaan horjuu vaalirahasotkun mainingeissa. Istuva pääministeri ei suostu avaamaan rahoitustaan, edellistä epäillään lahjuksen ottamisesta.

Ylilyöntejä selitetään maan tavalla, vaikka toiminta on rajoittunut  pieneen ja etuoikeutettuun piiriin. Toivottavasti rikosepäilyt saadaan tutkittua ja syylliset tuomittua mahdollisimman pian, jotta kevään vaalit voidaan kattaa puhdistetulle pöydälle.

Suomi on jälleen historiallisessa tienhaarassa. Puolueiden vuosia kestäneen retorisen lähentymisen jälkeen vastakkaisasettelu on palannut ja tehnyt eroja puolueiden välille.

Perussuomalaiset vastustavat nykymenoa ja haikailevat paluuta lauantaimakkarayhteiskuntaan, kristillisdemokraatit ovat hilanneet itsensä arvokonservatismin lipputangon nupiksi ja vihreät haluavat keskustella Suomi-leijonan omistajuudesta – tai tarkemmin palauttamisesta – koko kansan käyttöön.

Suurten puolueiden kannatuksen laskiessa keskisuurten puolueiden merkitys ja valta kasvaa. Huhtikuussa äänestetään siitä, mihin suuntaan Suomea lähdetään viemään. Konservatiivien Suomi haluaa käpertyä sisään päin piikit pystyssä. Minä taas haluan Suomen, joka katsoo rohkeasti eteenpäin, vaalii sivistystä, rakentaa vahvuuksiensa päälle globaalissa kilpailussa, kantaa vastuuta ilmastosta ja on ennen kaikkea avoimessa vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa.

Globaalissa taloudessa ihmiset ovat yhä riippuvaisempia toisistaan ja kriisit liikuttavat koko maailmaa. Finanssikriisin ja tuhkapilven vaikutukset jaetaan, mutta niin myös hyvät uutiset. Burmaa hallitseva Myanmarin sotilasjuntta vapautti Aung San Suu Kyin saadakseen pisteitä kansainvälisessä PR-kilpailussa ja demokratian voitto Tunisiassa antoi paitsi toivon diktatuurien kasvateille kaikkialla lähi-idässä, myös parasta mahdollista draamaa meille uutisnarkkareille.

Entistä kansainvälisemmässä maailmassa moni pelkää erilaisuutta ja haluaisi eristäytyä. Maailma ei kuitenkaan katoa silmät sulkemalla. Näin muutama vuosi sitten lahjakkaan Johanna Freundlichin ohjaaman näytelmän, joka sijoittui Euroopan laidalle kaupunkiin, johon junat eivät enää pysähtyneet. Lohduton kohtalo, sanoisin.

Onneksi on merkkejä toisenlaisesta Suomesta. Maantieteellisistä rajoitteista huolimatta elinvoimaisen tulevaisuuden puolesta puhuvat mm. Guggenheim-suunnitelmat, uusi nopea junayhteys viiden miljoonan asukkaan Pietariin ja Helsingin yllättävää vauhtia kasvanut suosio asunnonvaihtomarkkinoilla – kaverille on tupsahdellut viimeisen kuukauden aikana asunnonvaihtotarjouksia niin Barcelonasta, Alicantesta, Malagasta, Pariisista, Bretagnesta, Pietarista, Tanskasta ja Kanadasta kuin myös Havaijilta. Minun Suomeni ei ole pysähtynyt periferia, vaan niin houkutteleva keskus idän ja lännen taitteessa, että tänne tullaan vartavasten.

Aloitin tänään blogin Uuden Suomen verkkosivuilla, ja tämäkin kirjoitus julkaistaan siellä: http://tuulikousa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59920-avoin-vs-sulkeutunut-suomi Tarkoitus on kuitenkin koota kirjoitukset ja valtuustotoimet tänne omillekin sivuille myös jatkossa.

Helsingin Energian on vastattava kasvavan ympäristötietoisen joukon kysyntään

keskiviikko, marraskuu 24th, 2010

Julkinen keskustelu ilmastonmuutoksesta tuntuu tilapäisesti laimentuneen, mutta kaupunginvaltuusto käsittelee tänään Helsingin Energian mittavaa kehitysohjelmaa. Tavoitteena on hiilineutraali tulevaisuus ja suunta on oikea, mutta matka on pitkä.

Vihreä vallankumous vaatii investointeja, joista on päätettävä nyt. Suomi on jäämässä jälkijunaan, jonka suuntaan voidaan vielä vaikuttaa. Helsingillä on siihen tilaisuus nyt. Helsingin Energiaa ohjataan poliittisesti, ja valtuusto tuntuu olevan yksimielinen vähintäänkin siitä, että EU-tason sitoumukset on täytettävä.

Itse haluan kiinnittää huomion myös Helsingin Energian kilpailukykyyn. Vihreän sähkön suosio on kasvussa. Yhä useampi vaatii uusiutuvaa energiaa sähköntuottajaltaan: meille yksityishenkilöille vihreä sähkö on helppo tapa keventää hiilijalanjälkeämme, ja yrityspuolella esimerkiksi Green Office -verkosto ajaa jäseniään uusiutuviin.

Helsingin Energia häviää kilpailussa, jos se myy ei-oota, panee asiakkaat jonoon. Toisin oli ennen, kun kilpailua ei juuri ollut. Nyt asiakas voi kuitenkin äänestää jaloillaan ja valita esimerkiksi ruotsalaisen kraft+kulturin, joka paitsi myy pelkästään vihreää sähköä myös käyttää tuottoja kulttuuriin. Ei mitenkään huono vaihtoehto, vaikka mielellään sitä tietysti tukisi nimenomaan kotimaista uusituvan energian kehitystä ja investointeja.