Sanalla ‘talous’ tagitettu.

Tuulivoima ohitti Kiinassa ydinvoiman, mitä tekee Suomi

maanantai, maaliskuu 24th, 2014


Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennusti vuonna 2000, että 2020 Kiinassa tuotettaisiin sähköä tuulivoimalla kahdeksan terawattituntia ja ydinvoimalla 143 terawattituntia. Nyt, neljätoista vuotta myöhemmin, on kiinnostavaa katsoa miten pieleen ennuste on jo tähän mennessä mennyt.

Ydinvoiman osalta ennuste toteutunee melko tarkasti. Tuulivoiman kohdalla sen sijaan ennustettu kahdeksan terawattitunnin tuotanto saavutettiin jo vuonna 2007. Viime vuonna tuulivoima ohitti Kiinassa ydinvoiman. Tuulta valjastettiin sähköksi yhteensä 135 TWh, ydinvoimaa 110 TWh.



Mistä on kyse? Miksi IEA:n ennuste meni niin pieleen?

Pääsyy lienee se, että  energiakäsitys oli konservatiivinen ja tuulivoimaan ei uskottu varteenotettavana sähkön lähteenä. Maailman muuttui nopeammin kuin kukaan olisi voinut kuvitella. Uusiutuvan energian teknologia, sähkömarkkinat ja -verkot kehittyvät valtavin harppauksin. Aurinkovoimassa kehitys on ollut jopa tuulta huikeampaa. Yksittäisen paneelin hinta on romahtanut murto-osaan kymmenessä vuodessa.

Tästä on tehtävissä ainakin kaksi johtopäätöstä:

Ensinnäkin uusiutuvien energianlähteiden merkittävä lisääminen on paitsi uskottavan ilmastopolitiikan kannalta välttämätöntä, myös mahdollista. Lisäbonuksena uusiutuva energia tuottaa paikallisia työpaikkoja. Jos katsotaan vaikka Saksaa, uusiutuvan energian teollisuus työllistää siellä virallisten arvioiden mukaan 370 000 ihmistä. Suomessa esimerkiksi Wärtsilä on jo vahva tekijä, mutta erityisesti pienemmät kotimaiset yritykset tarvitsevat kasvun vauhdittamiseksi vahvat kotimarkkinat. Valitsemalla ydinvoiman pelaamme muiden pussiin.

Toisekseen energiavallankumous on käynnissä juuri nyt.

Suomen etu olisi, että se tapahtuisi Euroopan johdolla ja että Suomi olisi mukana. Peränpitäjille jää vain jämät tai pelkkä lasku.

Politiikassa on kahdenlaisia toimjoita: niitä, jotka keskittyvät säilyttämään olemassaolevaa, ja niitä, jotka näkevät tämän päivän uudet mahdollisuudet. Yritän kuulua mahdollisimman monessa asiassa jälkimmäisiin.

Kaupunki ei kestä nuorten syrjäytymistä

torstai, huhtikuu 11th, 2013

Valtuusto käsitteli eilen kaupungin strategiaohjelmaa vuosiksi 2013–2016. Strategia on periaatteessa valtuustotason hallitusohjelma, joka ohjaa kaupungin toimintaa. Ensimmäistä kertaa sovittiin myös valtuustoryhmiä sitovasta investointiraamista. Jatkossa investointeja joudutaan priorisoimaan nykyistä vahvemmin, sillä niitä on rahoitettu viime vuodet pitkälti lainarahalla. Kaupungin velkataakka lähes kaksinkertaistui viime valtuustokauden aikana.

Strategiaohjelman päälinjoista puhuttiin illan aikana aivan riittävästi, joten kiinnitin omassa puheessani huomiota yhteen yksityiskohtaan – koulutuspaikkojen määrään ja sen yhteyteen nuorten syrjäytymiseen ja koko kaupungin menestykseen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Lukujen valossa tulevaisuus vaikuttaa synkältä. Helsinki eriarvoistuu, väestö ikääntyy ja köyhtyy.

Jotta pystytään turvaamaan Helsingin elinvoima ja helsinkiläisten hyvinvointi, tarvitaan enemmän työtä. Helsinki näyttää omilla toimillaan hyvää esimerkkiä: kaupungin palveluksessa olevien työurat pitenevät, mutta se ei yksin tietenkään riitä.

Kestävän tulevaisuuden ja uusien työpaikkojen kannalta ensisijaisen tärkeää on saada Helsinkiin  lisää koulutuspaikkoja. Kaupungissa on yli 9 000 syrjäytynyttä nuorta, ja peräti 20 % 20-29-vuotiaista on ilman toisen asteen koulutusta. Tämän joukon työura jää tilastojen perusteella 20 vuoteen, mikä on paitsi kansantaloudellisesti, myös inhimillisesti täysin kestämätöntä.

Joka vuosi noin kolmannes ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista menee ulkopaikkakuntalaisille, vaikka 1 000 helsinkiläistä jää rannalle.  Samaan aikaan opetusministeriö ei osoita ymmärrystä helsinkiläisten nuorten tarpeille. Aluepoliittisista syistä koulutusta pidetään edelleen siellä missä ei ole nuoria, eikä tuoda tänne, missä nuorille ei riitä opiskelupaikkoja.

Tämän epäkohdan taloudellinen ja inhimillinen hinta on hirvittävä. Meidän on ajettava kaikin voimin helsinkiläisten nuorten etua ja varmistettava, että koulutuspaikkoja luodaan vastaamaan tarvetta.

Nykymenolla hallituksen säätämän nuorisotakuun toteuttaminen karkaa käsistä, eikä se ole todellakaan yksin kaupungin vika.

Opiskelupaikkojen määrän lisäksi haluan kiinnittää huomiota myös toiseen asiaan. On niin ikään tärkeää, että kiinnitetään huomiota vieraskielisten kaupunkilaisten koulutusmahdollisuuksiin. On surullista, että muunkieliset jäävät rannalle ammatillisessa koulutuksessa, vaikka kyky ja halu oppia olisi hallussa. Ja sitten ihmetellään, kun ulkomaalaistaustaisten nuorten syrjäytymisriski on keskimääräistä korkeampi.

Lopuksi: työpaikkojen syntymisessä ei ole kyse pelkästään koulutuksesta. Kannatan lämpimästi Helsingin tavoiteta olla Suomen yritysmyönteisin kaupunki. Mutta samalla tavalla kuin kuntarajoilla ei ole enää merkitystä kaupunkilaisten kannalta, ei niillä ole myöskään väliä elinkeinoelämän mielestä. Kuntarajojen madaltaminen edistäisi tätäkin tavoitetta.

Ihan näin vertailun vuoksi, Herttoniemen liikenneympyrä on selvästi Keskustakirjastoa kalliimpi investointi – ajatuksia kaupungin budjettiraamista

torstai, helmikuu 14th, 2013


Valtuustossa  käytiin eilen lähetekeskustelu ensi vuoden budjettiraamista ja käsiteltiin liuta aloitteita aina kissapuistoista ja kanipolitiikasta päällekäisiin aloitteisiin bussin 55 reittimuutoksista.

Illan tärkein aihe oli kiistatta raamikeskustelu, mistä kertoo yli 40 pyydettyä puheenvuoroa. Oma puheenvuoroni sijoittui jonon hännille, ja kun minulla ei ollut tällä kertaa mitään sellaista sanottavaa mikä ei olisi jo noussut esille, vedin puheenvuoroni pois. Viimeisellä viikolla ennen äitiysloman alkua järki ei ole työkiireiden ja mahan yhdistelmän takia aivan kirkkaimmillaan.

Tässä kuitenkin tänne muutamia mietteitä siitä, missä Helsingissä mennään.

Talouden näkymät ovat epävarmat ja kasvu hidasta. Kasvava segregaatio on kaupungin suurimpia haasteita. Köyhyys lisääntyy, ja siitä kärsivät muutkin kuin köyhät. Lapsiperheet jäävät taas Helsinkiin, mikä on yllättänyt päiväkotijärjestelmän erityisesti kantakaupungissa housut kintuissa, mutta kaupungista vuotaa edelleen hyviä veronmaksajia kehyskuntiin. Samalla huoltosuhde heikkenee, ja vuodet 2012–2014 ovat työikäisen väestön nopeimman supistumisen aikaa.

Viime valtuustokaudella kaupunki investoi vahvasti. Helsingin lainataakka on kaksinkertaistunut vuodesta 2008, ja kehitys jatkuu ainakin tänä vuonna. Esimerkiksi uudet kaupunginosat eivät nouse ilmaiseksi. Toisaalta myös käyttötalouden menot ovat kasvaneet yleistä kustannustason nousua nopeammin, joten on selvää, että tarvitaan tarkkaa taloudenpitoa. Ei vähiten siksi, että Helsingissä aiemmin huomattavaa puskuria tarjonnut Helsingin energian tuloutus ehtyy paitsi viime vuonna hyväksytyn kehitysohjelman, myös edessä olevan EU-lainsäädäntöön perustuvan yhtiöittämisvelvoitteen vuoksi.

Kaupunginjohtaja Pajunen on listannut valtuuston käyttöön toimenpide-ehdotuksia menokasvun hidastamiseksi: sidotaan nettomenot verorahoitusnäkymiin ja investoinnit raamiin vuosiksi 2014–2016, pidetään henkilöstön ja toimitilojen määrä nykytasolla, nostetaan tonttien ja rakennusten myyntitavoitteita ja valmistellaan tuottavuusohjelma vuosille 2013–2016.

Muiden muassa näistä tullaan vääntämään kevään kuluessa puolueiden välisissä strategianeuvotteluissa. Pohjaesitykset tulevat kokoomuslaisen kaupunginjohtajan takia aina kokoomuksen kynästä, ja muiden puolueiden kädenjälki syntyy pohjaa muokkaamalla.

Joitain vihreitä ajatuksia

Ryhmyrimme Emma Kari sanoi vihreiden linjapuheessa eilen osuvasti, että haluamme tehdä talouspolitiikkaa, joka ei jätä velkoja lastemme maksettavaksi. Myös huono säästäminen tulee kalliiksi. Meidän on tehtävä asioita paremmin. Kaupungin on suhtauduttava avoimesti rakenteellisiin uudistuksiin, siirrettävä toiminnan painopistettä hallinnosta palveluihin ja suhtauduttava kriittisesti sellaisiin investointeihin, jotka eivät edistä kaupunkilaisten hyvinvointia ja hyvää Helsinkiä riittävän tehokkaasti käytettyjä euroja kohden.

Koivusaaran kaavasta on tulossa poskettoman kallis pitkälti mutkikkaiden liikenneratkaisujen johdosta, ja ihan näin vertailun vuoksi, Herttoniemeen suunniteltu liikenneympyrä on selvästi Keskustakirjastoa kalliimpi investointi. Itse haluaisin verorahoillani mieluummin Keskustakirjaston ja pyöräilyn valtaväyliä, joihin investoiminen on erityisen kannattavaa: 20 miljoonan euron pyöräilyinvestoinnilla saadaan kaupunkisuunnitteluviraston teettämän uusimman tutkimuksen mukaan yli 150 miljoonan hyöty.

Vastuullisen taloudenpidon yhteydessä meidän on mietittävä kaupungin tuloja. Kunnallisveron jatkuva korottaminen ei ole kestävä tie, ja vihreiden kannattama kiinteistöveron korotus ei ole saanut tukea muilta puolueilta. Parasta lääkettä talouden tasapainottamiseksi on houkutella Helsinkiin hyviä veronmaksajia, torjua segregaatiota ja tukea uusien työpaikkojen syntymistä.  Pk-yritysten rooli työllistäjänä on entisestään korostunut taantuman aikana. Helsingin on edistettävä yrittämisen edellytyksiä määrätietoisesti olemalla hyvä, vaivaton ja luotettava kumppani ja valmistelemalla kaupungin omat kilpailutukset siten, että suurten yritysten lisäksi myös pienet voivat osallistua niihin.