Sanalla ‘terveys’ tagitettu.

Terveysasemaverkon keskittämisestä

tiistai, helmikuu 5th, 2013

Kokoomuksen viime viikkoinen heitto neljästä terveysasemasta on absurdi. Ehdotukselle ei löytyne kannatusta mistään muusta ryhmästä. Siitä olen sen sijaan apulaiskaupunginjohtaja Rädyn kanssa samaa mieltä, että kaupunkilaisille tarjottavia terveyspalveluita pystytään parantamaan.

Helsingissä on tällä hetkellä 26 terveysasemaa, joista Koskelan terveysasema sulautuu tämän kuun lopussa Oulunkylään. Terveysasemista neljä (Myllypuro, Viiskulma (tulevaisuudessa Maria), Laakso ja Malmi) on ns. keskusterveysasemia, joiden palvelukonseptia on tarkoitus kehittää käsittämään esimerkiksi erikoislääkäripalveluja, fysioterapiaa, laboratorio- ja röntgenpalveluja sekä laajennettuja aukioloaikoja. Lisäksi ainakin Kalasatamaan on nousemassa metroaseman kylkeen hieno sosiaali- ja terveysasema, kunhan kaavavalituksen takia katkolla olevat Kalasataman keskuksen rakennustyöt saavat vihreää valoa.

Palvelujen keskittämisessä on puolensa, ja joistain terveysasemista luopumista voidaan mielestäni harkita silloin, kun tilat on vuokrattu kalliilla ulkoa,  epäkäytännölliset tai tulevat kuntonsa puolesta tiensä päähän, yksikkö on niin pieni että toimintavarmuus esim. henkilökunnan poissaolojen takia kärsii tai kohtuullisen matkan päähän suunnitellaan uutta terveysasemaa tai olemassa olevan terveysaseman toiminnan laajentamista.

Terveyslautakunnan puheissa ja päätöksissä on siintänyt jo pitkään ajatus vähintään neljästä, todennäköisesti kuudesta–seitsemästä täyden palvelun terveysasemasta, mutta helposti saavutettavan lähiterveysasemaverkon tukemana. Viime kaudella terveyslautakunta sai käsiteltäväkseen ns. Pajusen lakkautuslistan. Lautakunta päätyi silloin kuitenkin vain yhden terveysaseman sulkemiseen. Kirjoitin Koskelan ja Oulunkylän terveysasemien yhdistämisestä päätöksen yhteydessä näin.

Helsinki kehittyy ja kasvaa, ja uusille asuinalueille tarvitaan palveluja. Esimerkiksi Kalasatamaan rakentuu 20 000 asukkaan keskus. On vain luontevaa rakentaa alueelle sosiaali- ja terveysasema, kun se palvelee liikenteen solmukohdassa myös alueen asukkaita laajempaa joukkoa kaupunkilaisia.

25 terveysaseman verkko on tiheä, mutta käyttöasteeltaan korkea. Helsinkiläiset pitävät lähipalveluistaan. Terveysasemilla asioidaan kuitenkin keskimäärin vain 1–2 kertaa vuodessa ja hyvin harvoin edes viikoittain, joten matkaa saa olla enemmän kuin päiväkotiin tai kouluun. Toisaalta on hyvä muistaa, että terveysasemien palveluja käyttävistä monet liikkuvat lastenvaunujen kanssa, ovat sairaita tai muuten liikuntarajoitteisia, jolloin kohtuullisen etäisyyden raja on häilyvä. Suurin osa helsinkiläisistä käyttää kotiaan lähinnä olevaa terveysasemaa, vaikka vapaan hakeutumisen myötä olisi mahdollista vaihtaa vaikkapa laboratoriopalvelujen perässä kauemmaksi.

Jos terveysasemaverkkoa harvennetaan, on tärkeää, että julkisen liikenteen yhteyksiä parannetaan. Tarvitaan suoria yhteyksiä ja tiheitä vuorovälejä. Ei myöskään saa syntyä tilannetta, jossa lastenvaunujen kanssa kulkeva ei toistuvasti mahdu bussin kyytiin.

Kokoomuksen neljän terveysaeman rinnalle ehdottama terveyskioskikonsepti sisältää nykyisellään lähinnä terveys- ja palveluneuvontaa ja verenpaineen mittausta. Itäkeskukseen avattiin Helsingin ensimmäinen terveyskioski vuonna 2011. Jotta terveyskioski voisi olla muuta toimintaa korvaava, pitäisi palvelukonseptia laajentaa selvästi. Tällä hetkellä painopiste on ennaltaehkäisyssä ja kannustamisessa terveellisiin elämäntapoihin, mikä sekin on toki tärkeää.

Yhteenvetona voisin kuvata omaa mielipidettäni niin, että terveysasemaverkon kohtuullinen tiivistäminen parantaisi kuntalaisten saamaa palvelua. Kokoomuksen radikaali karsimisehdotus sen sijaan hyppäisi itse maalin yli ja olisi omiaan huonontamaan nykytilannetta.

Ryhmäpuhe kaupungin talousarviosta vuodelle 2013

keskiviikko, marraskuu 14th, 2012

Vaalisunnuntaina ja vaaleja seuranneella viikolla sain ilon sukeltaa kaupungin budjettineuvotteluihin. Neuvottelut olivat melkoinen rutistus, mutta pääsimme sopuun, ja pidin tänään valtuustossa vihreiden ryhmäpuheen aiheesta:


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Aloitimme valtuustokauden optimistisin mielin, mutta talouden epävarmuus on lisääntynyt. Välillä on vaikeaa päätellä, onko Helsinki omistuksineen vauras vai kasvavine velkoineen köyhä. Se on kuitenkin selvää, että politiikassa rahaa ei koskaan ole samassa suhteessa kuin tarpeita.

Kaupungin tulot eivät ole kehittyneet toivotulla tavalla, mutta menot ja velkataakka kasvavat. Yhtälö on hankala, sillä meidän pitäisi pystyä tekemään kaukonäköisiä panostuksia tulevaisuuteen. On rakennettava kestävästi kasvavaa kaupunkia ja huolehdittava helsinkiläisten hyvinvoinnista, olivat he sitten nuoria tai vanhoja, köyhiä tai kiireisiä. Tai köyhiä ja kiireisiä!

Meidän on suunnattava resursseja ennaltaehkäisyyn, mutta ei kuitenkaan velaksi tulevien sukupolvien kustannuksella. Kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Vihreiden mielestä budjetin taso ja maltillinen lainanotto investointeihin ovat perusteltuja. Lisäksi olisi järkevää etsiä toimintatapoja, jotka parantavat samalla sekä tuottavuutta että kaupunkilaisten kuulemista. Vain olemalla selvillä todellisista tarpeista pystymme välttämään resurssien hukkaamista. Jostain pitää välillä osata myös luopua.

Kaupungin velkataakan lisäksi myös asumisen kallistuminen käy helsinkiläisten kotitalouksien kukkaroille. Helsingin on tehostettava asuntotuotantoa ja kaavoitusta. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon tavoitteet on turvattava kuten Maankäytön ja –asumisen ohjelmassa on linjattu. Taloudellisesti tehokkainta on kaavoittaa kantakaupunkimaista ja tiivistä kaupunkia sekä tarkastella kriittisesti asuntorakentamiseen vaikuttavia kustannuksia, kuten turhien väestönsuojien ja parkkipaikkojen rakentamista. Enemmistöllä helsinkiläistalouksista ei ole autoa. Miksi silti autopaikkanormista pidetään kiinni?

Tehokas maankäyttö turvaa myös viheralueiden säilyttämisen ja kehittämisen.

Jotta syömävelkaa ei jatkossa tarvitsisi ottaa, Helsingin on oltava kaupunki, joka kannustaa tekemään, uskaltamaan ja yrittämään. Tämä onnistuu puuttumalla sosiaaliseen eriarvoistumiseen ja ekologisiin ongelmiin ajoissa, purkamalla sellaista byrokratiaa joka ei ole kaupunkilaisten hyväksi vaan hidasteeksi ja parantamalla myös yrittämisen edellytyksiä. Vihreät jakavat huolen toisaalta kestävän kasvun mahdollisuuksista, toisaalta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Kumpaakaan näistä ei voi olla ilman toista.

Arvoisa puheenjohtaja, ensi vuoden talousarviosta:

Valtuuston budjettisovussa on talouden tosiasioiden rajoissa tehty useita perusteltuja lisäpanostuksia helsinkiläisten hyväksi.

Vuosia olemme puhuneet terveyserojen kaventamisesta, mutta todellisuudessa erot kasvavat edelleen. Helsingissä rikkaan ja köyhän miehen eliniänodotteeseen on revennyt jo 13 vuoden kuilu. Tämä kehitys on käännettävä, muuhun meillä ei ole vastuullisina päättäjinä varaa.

Terveyskeskusmaksun poisto on taloudellisesti pieni, mutta symbolisesti suuri päätös. Meidän on kyettävä tavoittamaan sairaat varhaisemmassa vaiheessa ja poistettava hoitoon hakeutumisen esteet.

Sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistyminen  parantaa palveluketjua, purkaa hidastavia virastorajoja ja siirtää rahaa hallinnosta palveluihin. Lisää tällaista. Lastensuojelussa pyritään avohuollon sosiaalityöntekijöiden määrän saamiseen valtakunnallisten suositusten mukaiseksi. Siihen on varattu myös rahaa yli miljoona euroa ensi vuonna.

Päivähoidon tila on Helsingissä huolestuttava. Hoitopaikkoja on kroonisesti liian vähän ja väärissä paikoissa. On järjetöntä, että budjettineuvottelut jouduttiin jälleen aloittamaan ennusteiden korjaamisesta. Ensi vuoden luvut heittivät jopa 500 lapsella.

Vihreiden aloitteesta saatu merkittävä lisämääräraha riittää sekä päivähoitopaikkojen lisäämiseen että ryhmäkokojen pienentämiseen. Kun päivähoitopaikkojen ja ryhmäkokojen suhteen päästään kestävälle tasolle, on tartuttava seuraavaan ongelmaan: Päivähoitoa ja pienten koululaisten iltahoitoa on kehitettävä vastaamaan lapsilähtöisesti muuttunutta työelämää, jossa yhä harvempi tekee töitä kahdeksasta neljään.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsingin kasvaessa kasvavat myös ruuhkat. Ilmaston ja liikenteen sujuvuuden kannalta on tehtävä sellaista politiikkaa, että yhä useammalle helsinkiläiselle muu kuin oma auto olisi kätevin vaihtoehto.

Päätös asukaspysäköintimaksun nostamisesta 120 euroon ja pysäköinninvalvonnan lisämääräraha, joka maksaa itsensä nopeasti takaisin, vapauttavat tilaa niille autoilijoille, jotka autoa oikeasti tarvitsevat.

Tämän vuoden budjettiin kirjattiin ensi kertaa erillinen määräraha pyöräilyn edistämiseen, ja vihreiden aloitteesta ensi vuonna jatketaan samalla tiellä. Nyt on huolehdittava, että merkittävät lisämäärärahat sekä investointien että käyttötalouden puolella käytetään tehokkaasti ja täysimääräisesti pyöräilyn edistämiseen, eikä mihinkään muuhun. Myös rakennusviraston on ymmärrettävä, mikä valtuuston tahto on.

Pyöräily lisääntyy tällä hetkellä räjähdysmäisesti, ja Oulun esimerkki osoittaa, että ainakaan ilmasto ei ole esteenä kasvun  jatkumiselle. Pyöräilystä on tehtävä niin helppoa ja turvallista, että helsinkiläiset uskaltavat pyöräillä. Tarvitsemme pyöräkaistat kaikille kantakaupungin pääväylille. Näin voittavat paitsi pyöräilijät, myös jalankulkijat ja autoilijat. Esimerkiksi Mechelininkadun pyöräkaistat ovat olleet piirustuspöydällä pitkään. Vihreiden mielestä rakentamista pitää kiirehtiä. Budjettisopu sisältää kirjauksen, että investoinneissa kantakaupungin pyöräverkko on etusijalla.

Onko kukaan muu huomannut, että baanan valmistuttua kiinteistövälittäjät ovat alkaneet mainostaa kohteita baanan läheisyydellä? Helsinkiläiset ovat ylpeitä kehityksestä.

Home- ja sisäilmaongelmat ovat Helsingissäkin valtava terveysongelma tuhansille ihmisille. Myös kaupungille tulee kalliiksi, että tilanteen on annettu rauhassa pahentua. Tänä vuonna jouduttiin homeongelmien takia hyväksymään 20 miljoonan euron ylitys talousarvioon. Ensi vuodelle valtuusto on lisäämässä  14,5 miljoonaa euroa kriittisimpiin ongelmakohtiin puuttumiseksi.

Ja viimeisenä nostona: Viikkiin luvattiin nuorisotalo jo vuosia sitten. Valtuusto pitää viimein lupauksensa viikkiläisille ja aikaistaa nuorisotalon rakentamista niin, että valmista on 2015.

Arvoisa puheenjohtaja, lopuksi vielä hieman itse prosessista:

Vihreiden mielestä olisi hyvä, että kevään strategianeuvotteluissa linjattaisiin suuret suuntaviivat sen sijaan, että Kokoomus ja kaupunginjohtaja yrittävät hivuttaa budjettiin sellaisia suunnanmuutoksia, joista ei ole valtuuston päätöksiä.

Arvoisa puheenjohtaja,

vihreä valtuustoryhmä kannattaa toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksymistä.


Terveysasemamaksuista luopuminen vähentää eriarvoisuutta

tiistai, lokakuu 9th, 2012

Alla Helsingin vihreiden sivuille kirjoittamani blogi terveyskeskusmaksuista. Tämänpäiväisen Hesarin juttu 22 vuotta Suomessa lähihoitajana työskennelleestä mummosta köyhyysloukussa alleviivaa terveysasemamaksuista luopumisen tärkeyttä.

Terveysasemamaksuista luopuminen vähentää eriarvoisuutta

Helsingin terveyslautakunta päätti maaliskuussa, että terveysasemamaksuista luovuttaisiin vuoden 2013 alusta. Tavoitteena oli madaltaa kynnystä hakeutua hoitoon ja näin kaventaa terveyseroja. Yllättäen kaupunginjohtaja Pajunen käveli kuitenkin viime viikon budjettiesityksessään lautakunnan yli. Kokoomuksen valmisteluvalta kaupungin talousarvioesitykseen näkyy.

Kokoomus on huolissaan siitä, että jotkut ramppaavat lääkärissä turhaan. Minä olen huolissani erityisesti vähävaraisista keski-ikäisistä miehistä ja vanhuksista, jotka jättävät käymättä lääkärissä vaikka pitäisi. Hesarissa oli juttua kaupunginosasta jossa ei ole omaa kirjastoa. Rehellinen mummo valitteli toimittajalle, että hänellä ei ole varaa matkustaa julkisilla kulkuvälineillä toiseen kaupunginosaan kirjastoon. Tällaisia ihmisiä terveyskeskusmaksu koskettaa.

Terveyskeskus perii potilas- ja asiakasmaksuja 43 milj. euroa vuodessa, mikä kattaa noin 7% toimintamenoista – enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Nyt puhe on kuitenkin vain terveysasemamaksuista, joita kertyi viime vuonna 4,2 milj. euroa.  Summasta kolmannes kului laskutukseen, hallintoon ja perintään

Terveysaseman potilaat maksavat 13,8 euron terveyskeskusmaksun korkeintaan kolmelta käynniltä vuodessa. Ns. heavy-userit maksavat vuodessa näin reilun 40 euroa. Jo nyt alaikäiset, rintamaveteraanit, sotainvalidit ja äitiysneuvolan asiakkaat ovat vapautettuja maksuista, eikä Helsinki veloita terkkarikäynneistä vaikka laki sen sallisi. Vertailun vuoksi esimerkiksi lääkkeiden kohdalla omavastuut ovat huomattavasti korkeammat ja monella todella ei ole varaa syödä parhaita mahdollisia lääkkeitä.

Ajattelin pitkään , että terveyskeskuskäyntien hinnoittelu on varsin kohtuullista ja että asiakasmaksut ovat toiminnan laadun varmistamisessa tärkeä tulonlähde. Lisäksi pelkäsin Kokoomuksen tavoin, että jos maksu poistettaisiin, useampi hakeutuisi lääkäriin ja hoidon saatavuus heikkenisi.

Perehdyttyäni lähemmin saatavilla olevaan aineistoon tulin kuitenkin toisiin aatoksiin.

Ensinnäkin työssäkäyvät ihmiset kuuluvat pitkälti työterveyshoidon piiriin ja ovat siten jo nyt vapautettuja terken maksuista maksujen kohdistuessa niihin, joilla työterveyshoitoon ei ole pääsyä. 4,2 miljoonan vuosittaisen asiakasmaksukertymän perintään kuluu kaupungilta laskennallisesti 13 henkilötyövuotta, eivätkä kaikki silti hoida maksujaan. Nettokustannus terveysasemamaksuista luopumiselle olisi vain 3,1 miljoonaa euroa. Samalla sosiaalitoimessa saataisiin aikaan säästöä sekä työajassa että tukien maksamisessa.

Tutkimusten mukaan terveysasemakäynneistä perittävä maksu vähentää  palveluiden käyttöä muutamia prosentteja, eli käyntien – sekä tarpeellisten että tarpeettomien – voitaisiin arvioida nousevan maksuista luopumisen yhteydessä. Käytännössä merkitys olisi suurin ensikäyntien kohdalla, koska jatkokäynnit tapahtuvat aina lääkärin suosituksesta, tarpeen mukaan.

Päätös on taloudellisesti pieni, mutta symbolisesti suuri. Eliniänodote rikkaan ja köyhän helsinkiläismiehen välillä on tällä hetkellä 13 vuotta ja kasvaa edelleen. Terveyserojen kasvu pitää pysäyttää, ja vaikka en usko, että terveysasemien maksuilla yksin käännetään kehitystä, köyhyystutkijat laajasti kannattavat maksuista luopumista. Kun meillä ei ole tässä taloudellisessa tilanteessa rahaa tehdä isoja tekoja köyhyyden vähentämiseksi, tehdään edes pieniä.

Tervalammesta säästäminen aiheuttaisi tragedioita

tiistai, syyskuu 18th, 2012

Tänään pidettävässä Sosiaalilautakunnan kokouksessa esitetään, että päihdekuntoutusta tarjoavan Tervalammen kuntoutuskeskuksen hoitopaikkoja leikataan kolmanneksella.

Keväällä sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen suunnitteli tuovansa lautakunnalle esityksen Tervalammen päihdekuntoutuksen lakkauttamisesta kokonaan, mutta suunnitelma hylättiin ilmeisesti julkisen painostuksen takia. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin sosiaalilautakunta sai kuitenkin eteensä esityksen, jossa Tervalammen kartanon kuntoutuskeskuksen paikkalukua esitetään vähennettäväksi 35 paikalla, 108:sta 73:een.

Minusta esitys on hyvin huolestuttava. Tervalampi tarjoaa arvokkaan ja suhteellisen toimivan ympäristön kuntoutukseen niin alkoholiongelmaisille kuin huumeiden vuoksi sinne hakeutuville.

Tunsin ihmisen, joka riisti itseltään hengen, kun ei päässyt hoitoon. Tunnen toisen, joka on päässyt hoitoon vasta itsemurhauhkauksen jälkeen. Jos tilanne on jo nyt tällainen, Tervalammen kapasiteetin leikkaaminen kolmanneksella ei voi johtaa mihinkään muuhun kuin uusiin tragedioihin.

Päihdekuntoutuksen palvelurakenteen muutoksessa pyritään siirtämään painopistettä raskaista ympärivuorokautisista hoidoista avopalveluihin. Tarve kehittää uudenlaisia, asiakkaita lähellä olevia palveluja laitoskuntoutuksen sijaan on aito, ja Tervalammesta tehtävistä säästöistä seuraisi 15 vakanssin siirtyminen avohoitoon.  Tosin minkäänlaista tarkempaa suunnitelmaa ei lautakunnalle ole esitetty.

Vakavasti päihdeongelmaiselle on tarjottava raskastakin hoitoa silloin kun sellaiseen hakeudutaan – tilanne on tyypillisesti siinä vaiheessa aika epätoivoinen, ja apua on jo nyt erittäin vaikea saada. Hyvien tulosten kannalta katkolle ja tarvittaessa jatkohoitoon on päästävä heti. On kokonaan toinen juttu, että miten autetaan integroitumaan arkeen kuntoutuksen jälkeen.

Toivoisin että meillä olisi mahdollisuus lisätä kevyttä varhaisen vaiheen tukea, perhepalveluja sekä nuorille suunnattuja ennaltaehkäiseviä toimia ilman, että rahaa pitäisi kaivaa Tervalammen paikoista. Myös vakavasti päihdeongelmaiset ihmiset ovat oikeutettuja apuun parantuakseen ja päästäkseen takaisin jaloilleen. Toivon että sosiaalilautakunta punnitsee päätöksensä seurauksia tänään tarkkaan.

Vihreät: Tietojärjestelmähankkeessa otettava aikalisä

maanantai, syyskuu 10th, 2012

10.9.2012

Helsingin terveyslautakunnan listalla on huomenna, tiistaina 11.9. lausunto HUS:n ja metropolialueen kuntien tietojärjestelmähankkeesta.

Hankkeessa käytettäisiin yhteensä noin puoli miljardia euroa terveydenhuollon IT:n kokonaisvaltaiseen uusimiseen pääkaupunkiseudulla. Toimivat tietojärjestelmät helpottaisivat potilaiden hyvää hoitoa. Hankkeen suunnittelussa on myös hyvällä tavalla lähdetty kartoittamaan käyttäjien tarpeita.

- Hankkeen tavoite sinänsä on hyvä. Hankkeen hintalappu sen sijaan ei ole tästä maailmasta. Ulkomailla, mm. Virossa, hankkeita on pystytty toteuttamaan aivan oleellisesti alhaisemmalla hinnalla, jota pienempi mittakaava ei riitä selittämään, toteaa terveyslautakunnan jäsen Hannu Tuominen.

Tässä tilanteessa ei vihreiden mukaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa aikalisä ja valmistella hanke paremmista lähtökohdista uudelleen.

- Valmistelussa on syytä tarkastella malleja, joissa ei tehdä yhtä mammuttihankintaa, vaan avoimia rajapintoja hyödyntäen korvataan nykyinen järjestelmä joustavasti ja avoimesti pala kerrallaan, sanoo Otso Kivekäs.

Tämän suuruusluokan hankinnassa riskejä ja prosessin etenemistä on kyettävä seuraamaan huolellisesti ja jatkuvasti.

- Puolta miljardia euroa ei voida kuluttaa kevyesti, varsinkin kun on kyse asiakokonaisuudesta jonka hallitseminen on teknisen luonteensa takia haastavaa, toteaa terveyslautakunnan jäsen Tuuli Kousa.

Lisätietoja:

Tuuli Kousa
Kaupunginvaltuutettu, terveyslautakunnan jäsen
p. 050 5437374

Hannu Tuominen
Kaupunginhallituksen varajäsen, terveyslautakunnan jäsen
p. 050 3563486

Otso Kivekäs
Varapuheenjohtaja, Tieteen ja teknologian vihreät
p. 044 3336338

Pitäisikö Helsingin luopua terveyskeskusmaksuista?

maanantai, maaliskuu 5th, 2012

Vihreissä lautakuntien jäsenet raportoivat tulevista kokouksista vihreiden luottamushenkilöiden sähköpostilistalle. Tuli mieleen että näitä voi hieman avattuna julkaista muidenkin luettavaksi.

Huomenna terveyslautakunnassa on edessä raskas lista. Etukäteen keskustelua on herättänyt viime kokouksessa pöydälle jätetty kohta terveyskeskusmaksuista.

Kaikkiaan terveyskeskus perii potilas- ja asiakasmaksuja 43 milj. euroa vuodessa, mikä kattaa noin 7% toimintamenoista – enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Maksut tulevat terveysasemamaksuista (4 me), kotihoidosta (9 me), suun terveydenhuollosta (10 me), kaupunginsairaalasta (15 me) sekä psykiatriasta (3 me). Huomisessa kokouksessa tarkastelun alla ovat vain terveysasemamaksut 4,2 milj. euroa.

Terveysasemakäynti kustantaa Helsingissä potilaalle 13,8 euroa korkeintaan 3 käynniltä vuodessa, eli ns. heavy-userit maksavat vuodessa reilun 40 euroa. Jo nyt alaikäiset, rintamaveteraanit, sotainvalidit ja äitiysneuvolan asiakkaat ovat vapautettuja maksuista, eikä Helsinki veloita terkkarikäynneistä vaikka laki sen sallisi. Vertailuna esim. lääkkeissä omavastuut ovat huomattavasti korkeammat ja monella todella ei ole varaa syödä parhaita mahdollisia lääkkeitä.

Lähtökohtaisesti olen ajatellut, että terveyskeskuskäyntien hinnoittelu on melko kohtuullista ja että niistä kertyvä reilu neljäkin miljoonaa on toiminnan laadun varmistamisessa tärkeä tulonlähde. Toisaalta olen myös pelännyt, että jos maksu poistettaisiin, useampi hakeutuisi hoitoon ja saatavuus heikkenisi. Perehdyttyäni aineistoon olen kuitenkin – hieman yllättäenkin – kallistumassa kannattamaan lääkärimaksuista luopumista. Muutamia faktoja maksuista luopumisen puolesta ja vastaan:

  • Vuonna 2011 terveyskeskusmaksuja kerättiin 4,2 milj. euroa, josta karkeasti 30 % kului laskutukseen, sen hallintoon ja perintään.
  • Kaikkiaan terken tuloista perintään meni 2,3 miljoonaa, josta selvästi suurin kakku 800 te kohdistui suoraan näihin ta-maksuihin ja luottotappiota kirjattiin kaikkiaan 300 te. Perintä maksaa laskennallisesti 13 henkilötyövuotta.
  • Nettokustannus terveysasemamaksuista luopumiselle olisi 3,1 me, mutta samalla sosiaalitoimessa saataisiin aikaan jotain säästöä sekä työajassa että tukien maksamisessa. Sos. virastoon viitataan esityksessä mutta ei anneta tarkempaa arviota vaikutuksista.
  • Joidenkin tutkimusten mukaan terveysasemakäynneistä perittävä maksu vähentää käyttöä muutaman prosentin, eli vastaavasti käyntien voitaisiin arvioida nousevan muutamalla prosentilla mahdollisen maksuista luopumisen yhteydessä. Käytännössä merkitys olisi varmasti suurin ensikäyntien kohdalla, koska jatkokäynnit tapahtuvat lääkärin suosituksesta, vain tarpeen mukaan ja harvempi jättää niitä väliin. Tutkimustietoa aiheesta on kuitenkin olemassa melko vähän ja näyttöä suuntaan tai toiseen siten niukasti.
  • 2014 voimaan astuu vapaa hakeutuminen, minkä jälkeen kuka vaan ulkopaikkakuntalainen voi hakeutua halutessaan Helsinkiin hoitoon. Kuten me vastaavasti muualle. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat toistaiseksi olleet haluttomia luopumaan maksuista, mutta jos Helsinki olisi valmis viitoittamaan tietä, aiheesta voitaisiin toivottavasti vielä keskustella. Terveyskeskuksen pohjaesityksessä ollaan huolestuneita juuri tästä “Shoppailusta”, mutta toisaalta 13,80 on aika vähän suhteessa matkakustannuksiin ja aikaan, eikä lääkäriaikoja edes saa tuosta vaan. Pks-tilanteesta pyydämme lisätietoa vielä kokouksessa.

Päätös on taloudellisesti pieni – mikä sanotaan jopa esityksessä harvinaisen suoraan – mutta symbolisesti suuri. Eliniänodote rikkaan ja köyhän helsinkiläismiehen välillä on tällä hetkellä 13 vuotta ja kasvaa edelleen. Terveyserojen kasvu pitää pysäyttää, ja vaikka en usko, että terveysasemien maksuilla yksin käännetään kehitystä, köyhyystutkijat laajasti kannattavat maksuista luopumista. Kokouksen julkinen esityslista liitteineen löytyy täältä:

http://www.hel.fi/hki/Terke/fi/P__t_ksenteko/Asiakirja?ls=11&doc=Terke_2012-03-06_Tervlk_4_El

Kuulen mielelläni ajatuksia terveyskeskusmaksuihin liittyen, vaikka aikaa huomisen illan kokoukseen on vähän. Kiireisen työpäivän huomioiden sähköposti tavoittaa parhaiten: tuuli.kousa(at)vihreat.fi.

Koskelan terveysasema vaatisi miljoonaremontin

maanantai, toukokuu 30th, 2011

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 30.5.2011

Pekka Jousmaa vaati (HS Mielipide 23.5.), että Koskelan terveysasema säilytettäisiin nykyisellään. Hän oli harmissaan siitä, että harvat lautakunnan jäsenet päättävät tällaisesta tärkeästä asiasta.

Kuulumme tähän pieneen demokraattisesti valittuun joukkoon, jonka enemmistö päätyi kannattamaan Koskelan terveysaseman yhdistämistä Oulunkylään.

Päätöksen alla vierailimme molemmilla terveyasemilla, haastattelimme sekä henkilöstöä että terveysaseman käyttäjiä ja osallistuimme myös toiseen Koskelan kirkolla järjestetyistä asukastilaisuuksista.

Ennen perehtymiskierrosta olimme vakuuttuneita siitä, että Koskelan terveysaseman sulkemiselle ei olisi riittäviä perusteita. Vasta lähemmässä tarkastelussa terveysaseman tilat osoittautuivat tasoltaan ja kunnoltaan sellaisiksi, että mielestämme olisi ollut vastuutonta jatkaa entiseen tapaan.

On hyvä muistaa, että Käpylän terveysaseman vaikeudet juontuvat homeongelmista, joiden väistettiin nykyisiin, väliaikaisiksi tarkoitettuihin tiloihin vuonna 2002. Siihen, miksi tuolloin ei löytynyt poliittista tahtoa rakentaa pysyvää ratkaisua, emme osaa vastata.

Koskelan terveysaseman siirtyessä Oulunkylään monen käpyläläisen matka terveysasemalle vaikeutuu. Toisaalta Oulunkylään saadaan selvästi paremmat palvelut kuin mitä Koskelassa on voitu tarjota. Myös laboratorio siirtyy Oulunkylään.

Koskelan terveysaseman toiminnan jatkaminen olisi vaatinut miljoonaremontin, ja toiminta olisi joka tapauksessa pitänyt siirtää väliaikaisesti muualle. Sairaala-alueen kehittymissuunnitelmien ollessa kesken remonttiin ei ollut resursseja tai riittävää poliittista tahtoa.

Toivomme kuitenkin, että Koskelassa voitaisiin vastedeskin tarjota lähipalveluna esimerkiksi neuvola- ja kevyempää vastaanottotoimintaa.

Esimerkiksi lähineuvolalle olisi mielestämme perusteita, mutta millaista muuta toimintaa, minne tarkalleen ja koska? Aiomme paneutua vakavasti pitkään Ruususen unta nukkuneen sairaala-alueen kehittämiseen.

Olemme saaneet asukkailta hyviä ideoita, joita haluamme edistää. Toivomme, että asukkaiden aktiivisuus jatkuu myös keskustelussa, jolla vaikutetaan alueen tulevaisuuteen.

Tuuli Kousa

Hannu Tuominen

Terveyslautakunnan jäseniä (vihr.)

Helsinki

Mielipidekirjoitus Helsingin terveydenhuollon budjetista

sunnuntai, elokuu 29th, 2010

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 23.5.2010

Reko Ravela (HS Mielipide 18.5.2010) on huolissaan Helsingin terveyskeskuksen kustannusleikkauksista. Terveystoimen budjettia ei kuitenkaan ole leikattu tai olla leikkaamassa, vaikka Helsingin talous on sukeltanut jyrkästi. Myös vasemmistoliitto oli mukana viime syksyn budjettisovussa samoin kuin tämän kevään raamin laadinnassa, jossa vanhusten hoitoon merkittiin 2 miljoonan euron lisäys. Terveystoimen budjetti on kasvanut jatkuvasti.

Tosiasia kuitenkin on että, terveydenhuoltopalvelujen tuottaminen on pääkaupungissa selvästi kalliimpaa kuin muissa Suomen suurissa kaupungeissa. Helsingin väestöpohjaan liittyy erityishaasteita ja tilakustannukset ovat pääkaupungissa korkeat. Nämä tekijät eivät kuitenkaan yksin riitä selittämään, miksi Helsinki maksaa palveluista selvästi enemmän kuin muut, ja samaan aikaan väestönkasvu, kiihtyvä eläköityminen ja työttömyys lisäävät julkisen perusterveydenhuollon kysyntää entisestään synnyttäen kustannuspaineita.

Vähemmällä pitäisi tehdä enemmän, jotta nykyisestä palvelutasosta voidaan pitää kiinni myös jatkossa. Palveluja pitää kehittää entistä tasapuolisemmiksi ja tarpeita paremmin vastaaviksi, muuten osa väestöstä jää ilman. Vihreät ovat osaltaan pyrkineet edistämään perusterveydenhuollon vaikuttavuutta ja ennaltaehkäisyä terveydenhuollon osana. Palvelutuotannon hallintoa ja prosesseja on kehitettävä radikaalisti tasapuolisen laadun takaamiseksi. Terveydenhuollon tietojärjestelmiä on yhdistettävä, sähköistä asiointia lisättävä ja lääkäriaikoja täytettävä siellä, missä on väljää. Terveyskeskuksessa on paras asiantuntemus siitä, miten edetään, mutta selvää on se, että perusterveydenhuollon vaikuttavuutta on parannettava tai erikoissairaanhoidon kustannukset karkaavat käsistä. Siksi terveydenhuollon budjettia ei ole lähdetty leikkaamaan ja vuoden 2011 budjetin valmistelussa myös HUS:in raamia nostettiin realistiselle tasolle jokavuotisten ylitysten välttämiseksi.

Tuuli Kousa, terveyslautakunnan jäsen (vihr.)
Hannu Tuominen, terveyslautakunnan jäsen (vihr.)
Helsinki

Puheita, kirjoituksia ja aloitteita viimeisen vuoden ajalta

sunnuntai, kesäkuu 13th, 2010

Alla joitakin puheita, kirjoituksia ja aloitteita viimeisen vuoden ajalta. Jatkossa kirjoitan tänne säännöllisesti ajankohtaisista asioista politiikassa ja sen ulkopuolelta.

8.4.2010

Hyvä, paha hotelli

Helsingin kaupunginvaltuusto sai viimein käsiteltäväkseen helsinkiläisiä kuukausia puhuttaneen Katajanokan hotellin. Poikkeuksellisen moni valtuutettu otti kantaa jääkuution puolesta ja vastaan intohimoisesti latautuneessa, yli kolmeen tuntiin venyneessä keskustelussa. Aiheesta kehittynyt arvokeskustelu kärjistyi vastakkainasetteluksi. Ken kannatti hotellihanketta oli myymässä palan kansallismaisemaa pennosilla ulkomaiselle yrittäjälle. Ken vastusti jääkuutiota, oli automaattisesti jämähtänyt ja rohkeaa rakentamista sekä turismia vastaan.

Itse lukeuduin hankkeen vastustajiin. Niihin joiden mielestä Helsinki oli vaarassa ajautua rähmälleen ulkomaisen huipputoimiston edessä. Suhteeni arkkitehtuuriin on intohimoinen ja haluaisin Helsinkiin lisää erottuvaa arkkitehtuuria. Arkkitehtitoimisto Herzog & de Meuron on tehnyt maailmalla upeaa työtä, mutta Katajanokalle esitetty rakennus oli mielestäni tylsä ja kömpelö. Se ei edustanut arvostetun toimiston parhaimmistoa, enkä liiemmin usko, että se olisi houkutellut lisää turisteja Helsinkiin.

Valtuutettu Osku Pajamäki kysyi keskustelun aikana varsin osuvasti, kuka arkkitehti mahtaa olla suunnitelman takana? Julkisessa keskustelussa ja asiakirjoissa on toistunut vain suuren, vaikkakin toki arvostetun, toimiston nimi, mutta onko kansainvälinen maine automaattisesti laadun tae? Pidän epätodennäköisenä että toimiston kaksi kärkinimeä olisivat henkilökohtaisesti hankkeen takana, vaikka jotkut valtuutetut näin väittivätkin. Vähintäänkin asialla on ollut työryhmä. Onko tämä ryhmä, ne todelliset suunnittelijat, käynyt Helsingissä ja tutustunut alueeseen?  Onko rakennus ylipäänsä suunniteltu tälle nimenomaiselle paikalle vai kaivettu pöytälaatikosta?

Esitetty hotelli ei mielestäni olisi keskustellut alueen ympäristön kanssa. En suinkaan tarkoita, että tontille pitäisi rakentaa jotain samannäköistä kuin naapurissa. Esimerkiksi Kotkan Merimuseo ja Kiasma ovat mielestäni molemmat upeita rakennuksia, jotka sopivat ympäristöönsä, vaikka edustavat nimenomaan jotain ihan muuta kuin mitä niiden ympärillä on vanhastaan.  Havainnekuvien perusteella arvioituna Katajanokan hotelli sitä vastoin olisi suorastaan hylkinyt ympäristöään.

Helsingin rantoja pitää elävöittää ja Katajanokan ranta-alue tarjoaa siihen sijaintinsa puolesta ainutlaatuisen mahdollisuuden. Pitää kuitenkin miettiä kokonaisuutta, ei antaa keskeistä tonttia suoraan pois, takaoven kautta ensimmäiselle tarjoajalle, tässä tapauksessa kansainväliselle hotelliyrittäjälle.

En myöskään halua sivuuttaa asiassa suomalaisarkkitehtien ja esimerkiksi Kiasma-arkkitehti Steven Hallin mielipiteitä. Toki joukossa on myös jääkuution puolustajia, mutta itse en ole törmännyt kuin yhteen – suomalaiseen ystävääni joka sattumalta työskentelee tässä samaisessa  Herzog & de Meuronin toimistossa.

Valtaosa arkkitehdeiltä tulleesta palautteesta on ollut jopa voimallisen kriittistä, enkä jaksa uskoa arkkitehtien vastustavan hanketta kateudesta tai ihan muuten vaan, muodon vuoksi.
Keskustan kansallismaiseman tulevaisuus on tunnepitoinen kysymys. Itse hyväksyisin paikalle mieluusti rohkeaa rakentamista, mutta kannatin hotellikaavan hylkäämistä ja olen iloinen hankkeen kariutumisesta. Hienosti alkanut pohdinta alueen mahdollisuuksista jatkukoon ja johtakoon johonkin vielä parempaan.  Kokonaissuunnitelmaan alueen tulevaisuudesta, johonkin joka palvelee paremmin nimenomaan helsinkiläisiä, ei pelkästään turisteja.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Vihreiden Naisten nettisivuilla 8.4.2010

9.3.2010

Helsinki, terveyspalvelujen tuhlaajapoika?

Kaupungin taloustilanne on heikko. Vähemmällä pitäisi tehdä enemmän. Tiedämme, että Helsinki tuhlaa hallintoon neljänneksen enemmän kuin muut suuret suomalaiset kaupungit keskimäärin, ja samaan aikaan esimerkiksi terveydenhoitopalvelujen tuottaminen on pääkaupungissa kallista.

Terveystoimessa mietitään kuumeisesti tuottavuutta ja tuloksellisuutta parantavia keinoja. Kansainvälisessä vertailussa pärjäämme toki hyvin. Vaikka Suomi sijoittuu keskikastiin EU:n jäsenvaltioiden terveysmenoja bruttokansantuotteeseen verrattaessa, saavutettu palvelutaso on korkea. Kotimaisessa vertailussa Helsingillä on kuitenkin tuhlaajapojan leima.

Pääkaupungissa tilakustannukset ovat korkeat, mutta toisaalta vuokrien osuus terveyskeskuksen menoista on vain seitsemän prosentin luokkaa. Toinen selitys löytynee Helsingin väestöpohjasta, johon liittyy erityishaasteita. Tilannetta ei helpota, että eläkeläisten määrä tulee kasvamaan rajusti lähivuosina. Kalliiksi tulee, kun suuret ikäluokat palaavat työterveyshuollosta kunnallisten palvelujen pariin. Joudumme väistämättä kirimään tuottavuusajattelussa ja miettimään palvelutuotantoa uudella tavalla.

Väestö elää entistä pidempään terveenä, mutta kaikille meistä tulee elämässä edelleen eteen vaihe, jossa emme pärjää yksin.  Erilaisen lisäavun tarve lisääntyy 80­–85 ikävuoden hujakoilla, ja moni tarvitsee myös sitä paljon parjattua laitoshoitoa ennen kuolemaa. Kaupunkilaisena, terveyslautakunnan jäsenenä ja valtuutettuna toivon, että terveyspalvelut selviävät taantuman läpi ilman juustohöylää. Nyt on korkea aika kehittää tuottavuutta, mutta hätiköidyistä alasajoista maksamme pahimmillaan kalliisti, jos alueellisia palveluita joudutaan myöhemmin puhaltamaan henkiin tuhkasta.

Terveydenhuollossa seinät ovat osa palvelua. Terveyskeskusten keskittämisen potentiaaliset hyödyt ovat selvät. Palvelujen keskittäminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa pelkkää palvelujen karsimista, vaan toimintaa pitäisi vastaavasti toisaalla vahvistaa. Muuten palvelutaso väistämättä heikkenee. Pienten terveysasemien alasajon yhteydessä on peräänkuulutettu täyden palvelun pääterveysasemia, jotka Myllypuroa lukuun ottamatta ovat kuitenkin jääneet puheiden tasolle. Mahdollinen uudelleenjärjestely ja täyden palvelun terveysasemat vaativat resursointia. Onko Helsingillä siihen varaa tässä taloustilanteessa?

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Vihreiden nettisivuilla 9.3.2010

3.2.2010

Vuoden 2011 talousarvioehdotuksen lähetekeskustelussa pitämästäni valtuustopuheesta

Helsingin kaupunginvaltuustossa keskusteltiin kaupungin taloudesta, kulukurista ja mahdollisista veronkorotuksista. Painoin nappia sen verran hitaasti, että oma puheenvuoroni sijoittui keskustelun loppupuolella. Neljän tunnin aikana paljon oli jo sanottu, joten keskityin terveyslautakunnan tontille.

Kaupungin taloustilanne on todella surkea ja tuottavuutta pitää ja voidaan varmasti parantaa. Terveydenhuollon osalta on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka maksamme palveluista paljon, Suomessa terveydenhuoltoon käytetään rahaa suhteellisen vähän verrattuna muihin hyvinvointivaltioihin ja siihen palvelutasoon, joka nykyisellä kustannusrakenteella saavutetaan. Itse olin aikanaan todella yllättynyt kuullessani Suomen sijoittuvan Euroopan keskikastiin terveysmenoja bruttokansantuotteeseen verrattaessa.

Toki Helsinki voisi pärjätä paremmin kotimaisessa vertailussa, mutta Helsingin väestöpohjaan liittyy erityishaasteita ja eläkeläisten määrä tulee kasvamaan rajusti lähivuosina. Suuret ikäluokat palaavat pian työterveyshuollosta kunnallisten palvelujen pariin, ja vanhusten määrä arviolta puolitoistakertaistuu seuraavan 10 vuoden aikana. Samaan aikaan puolet helsinkiläisistä asuu yksin, sinkkutalouksia on paljon.

Vaikka väestö elää nyt entistä pidempään ja voi hyvin suhteessa aiempiin sukupolviin, elämässä tulee edelleen eteen vaihe, jossa harva pärjää yksin.  Eilisen Helsingin Sanomain kirjoituksen mukaan erilaista lisäapua aletaan tarvita keskimäärin 80­–85 ikävuoden tienoilla, ja moni tarvitsee edelleen myös laitoshoitoa ennen kuolemaansa.

Toivon että terveydenhuolto ei jää tässä taantumassa jalkoihin, sillä mahdollisista hätiköidyistä päätöksistä maksetaan kalliisti, jos palveluja joudutaan myöhemmin puhaltamaan henkiin tuhkasta. Seinätkin ovat osa palvelua, jossainhan ne palvelut pitää tarjota. Ja vaikka terveysasemia on jo nyt sen verran harvassa, että todellisesta lähipalvelusta ei monenkaan helsinkiläisen kohdalla voida puhua, mielestäni vähintäänkin helppo julkinen yhteys on terveyspalvelujen saavutettavuudessa keskeinen kriteeri

Pienten terveysasemien alasajopuheiden yhteydessä on peräänkuulutettu pitkään keskitettyjä, täyden palvelun super-terveyskeskuksia. Sellaisia ei kuitenkaan ole olemassa, ei ainakaan vielä. Terveyskeskuksen palvelujen mahdollinen uudelleenjärjestely vaatii resursointia, vaikka käsittääkseni nyt pitäisi säästää.

Pyydän, ei aloiteta väärästä päästä, ei haeta pikavoittoja lyhytnäköisillä päätöksillä. Tuottavuutta pitää parantaa niin terveyskeskuksessa kuin muussakin kaupungin toiminnassa, mutta palvelut vaativat myös seiniä. Varmistetaan toimivalla perusterveydenhuollolla että helsinkiläiset pysyvät työkykyisinä mahdollisimman pitkään ja saavat myös inhimillisen vanhuuden.

4.11.2009

Valtuustopuhe vuoden 2010 budjetista

Budjettineuvotteluissa saatiin mukaan monia vihreille tärkeitä parannuksia, ja kannatan ryhmäni mukaisesti neuvottelujen tulosta. Samaan aikaan olen kuitenkin huolissani, sillä tämä budjetti ei todellakaan yksin takaa, että peruspalvelujen saatavuus ja laatu turvataan myös taantuman aikana.

Valtuutettu Räty lausui kokoomuksen ryhmäpuheessa kauniisti: ”Ketään ei jätetä heitteille” Oliko tämä lupaus?

Helsingissä on 3 000 asunnotonta ja vaikka esimerkiksi lapset ovat saamassa 500 päivähoitopaikkaa lisää, onko tämä tarpeeksi edes tämän hetkisten ennusteiden varassa – epäilen.
Vanhusten pitkäaikaishoito ollaan siirtämässä sosiaaliviraston alaisuuteen. Kannatan vanhustenhoidon keskittämistä ja inhimillistämistä, sitä että sairaanhoito ja muutkin palvelut tulevat vanhuksen luokse – kuka ei. Siirtoon liittyy kuitenkin monia suuria kysymyksiä ja huoli sairaiden vanhusten hoidosta jatkossa. Valmistelu on ollut puutteellista, eikä lautakunnille ole annettu vastausta siitä, mitä siirto käytännössä tarkoittaa. Vuodenvaiheesta on sanottu, että muutos näkyy lähinnä henkilökunnan palkkakuitissa, mutta mitä sen jälkeen?

Kokoomuksen ryhmäpuheessa sanottiin myös, että laitosvaltaisuuden poisto tuo säästöä. Ehkä, mutta vanhusten määrä lisääntyy jatkuvasti ja monet heistä ovat paitsi vanhoja, myös sairaita. Parempikuntoisia kuin edeltävät sukupolvet, mutta lähtökohtaisesti runsaslukuisempia ja pitkäikäisempiä.  Vanhustenhoitoon saatiin lisärahaa budjettineuvotteluissa, mutta lisäraha on suhteessa kaupunginjohtajan pohjaan, ei vanhusten määrään tai nykytilaan.

Inhimillinen vanhuus on perusoikeus, jonka soisin jokaiselle helsinkiläiselle. Toivonkin että myös vanhusten ihmisarvo toteutuu budjettia seuraavassa operatiivisessa toiminnassa. Että periaate ”ketään ei jätetä heitteille”, koskee myös vanhuksia.

Tässä vain muutama esimerkki asioista, joita ei esitetyssä budjetissa ratkaista. Budjetissa, joka ei ole täydellinen, mutta joka on talouden valitettavien realiteettien vallitessa varsin kelvollinen. Toivon silti, että pidämme ongelmat mielessä ja pyrkisimme korjaamaan niitä. Että ketään ei tallottaisi taantumassa, että ketään ei jätettäisi heitteille, kun budjetin laatimisesta päästään käytännön päätösten tasolle.

21.10.2009

Valtuuston kyselytunnilla käsiteltiin tekemääni kysymystä pyöräilyn edistämisestä

”Helsinki on toukokuussa allekirjoittamassaan Brysselin julistuksessa sitoutunut edistämään pyöräilyä kaupunkiliikenteessä. Helsingin ja muiden allekirjoittaneiden kaupunkien yhteisenä tavoitteena on nostaa pyöräilyn osuus vähintään 15 prosenttiin liikenteestä vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on Helsingille kova, sillä pyöräilyn osuus Helsingin liikenteestä on tällä hetkellä vain 6 prosenttia, vaikka pyöräilyn kaksinkertaistamisesta on puhuttu vuosia.

Pyöräilyn lisääntyminen muissa suurkaupungeissa on osoittanut että mitä enemmän pyöräilijöitä liikenteessä on, sitä houkuttelevammaksi ja turvallisemmaksi liikenne muuttuu. Hyväkuntoinen pyöräilyverkosto nopeuttaa asiointia ja työmatkoja ja tarjoaa todellisen vaihtoehdon joukkoliikenteelle. Helsingin pyöräilyreitit ovat kuitenkin usein huono-kuntoisia, vaikeasti tunnistettavia ja monin tavoin poukkoilevia.

Kulkutapaosuuden kasvattamisen lisäksi Brysselin julistuksessa mainitaan mm. työmatkapyöräilyn lisääminen, pyöräilyn turvallisuuden edistäminen ja polkupyörävarkauksien ehkäisy. Tavoitteita on vaikea saavuttaa ilman rakenteellisia muutoksia ja investointeja. Pyöräily tulisi huomioida asiaankuuluvalla vakavuudella kaikessa kaupungin kaavoituksessa ja rakentamissa. Pyöräilyn edistäminen on tutkimusten mukaan verrattain edullista ja investoinnit palaavat talouteen nopeasti. Esimerkiksi Runeberginkadun pyöräkaistat tarjoavat hienon esimerkin oikeansuuntaisesta suunnittelusta, mutta miksi niitä ei jatkettu kulkemaan läpi Töölön? Entä miksi esimerkiksi Hämeentiellä ei ole annettu omaa tilaa pyöräilijöille?

Kysyn, mihin konkreettisiin toimiin Helsinki on ryhtynyt pyöräilyn edistämiseksi? Kuinka kaupunki aikoo varmistaa, että Brysselin julistuksen tavoitteet saavutetaan?”

23.9.2009

Aloite Imetyksen tuki ry:n tulevaisuuden toimintaedellytyksistä

“Suomessa syntyi viime vuonna 59 500 lasta, joiden äideistä yli 95 prosenttia aloittaa imetyksen. Sosiaali-ja terveysministeriö suosittelee täysimetystä puolen vuoden ikään asti ja osittaisimetystä vuoden ikään saakka. Kuitenkin vain yhtä prosenttia kuuden kuukauden ikäisistä suomalaisvauvoista imetetään täysin, 51 prosenttia osittain. Suomen luvut ovat jo nyt Pohjoismaiden alhaisimmat.

Vuodesta 1997 toiminut Imetyksen tuki ry on alan ainoa vertaistukijärjestö Suomessa. Valtakunnallinen vertaistuki on vaarassa päättyä, mikäli yhdistyksen ylläpitämä imetystukipuhelin joutuu lopettamaan toimintansa vuoden lopussa. Näin käynee, jos Raha-automaattiyhdistys ei enää myönnä yhdistykselle kohdennettua toiminta-avustusta.

Imetystukipuhelin päivystää noin kaksi tuntia eri vuorokaudenaikoina päivittäin. Puhelimitse annettavan vertaistuen lisäksi yhdistys ylläpitää imetystukiryhmiä 50 paikkakunnalla. Se myös jakaa tietoa, vastaa äitien kysymyksiin ja kuuntelee imetyspettymystarinoita keskustelufoorumillaan.

Yhdistys ei halua eikä yritä korvata lakisääteisiä terveyspalveluita vaan potilasjärjestöjen tapaan jakaa vertaistukea äideiltä äideille. Imetyksen tuki on ennaltaehkäisevää ja kansanterveyttä edistävää toimintaa, jota ei resursoida tarpeeksi. Tänä vuonna sekä puheluyritysten että tukiäitien vastaamien puheluiden määrä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Vertaistukea tarvitaan myös ensi vuonna.

Me allekirjoittaneet valtuutetut vaadimme, että kaupunki selvittää Imetyksen tuki ry:n tulevaisuuden toimintaedellytykset Helsingissä ja osaltaan varmistaa, että imetykseen liittyvää vertaistukea ja neuvontaa on tarjolla myös jatkossa.”

23.9.2010

Kaksi aloitetta pyörätieverkoston kehittämisestä ja viitoituksen parantamisesta

Aloite 1

”Ruuhkiin, päästöihin ja hitaaseen joukkoliikenteeseen kyllästyneet kaupunkilaiset ovat innostuneet pyöräilystä. Kaikista suomalaisten tekemistä matkoista 43 prosenttia on alle viiden kilometrin mittaisia, eli ihanteellisia pyöräilyyn. Muun muassa Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa jo nyt enemmistö kulkee pyörällä, ja myös Helsinki on sitoutunut nostamaan pyöräilyn osuutta liikenteessä.

Ilmastonmuutos ja kansanterveys puhuvat pyöräilyn puolesta, ja mitä enemmän pyöräilijöitä liikenteessä on, sitä houkuttelevammaksi ja tutkimusten mukaan turvallisemmaksi liikenne muuttuu. Pyöräilyn tiellä on kuitenkin selviä esteitä. Pyörätiet ovat usein huonokuntoisia, vaikeasti tunnistettavia ja loppuvat pahimmillaan kesken.

Ilman pyörätieverkoston kehittämistä pyöräilyn osuus ei kasva. Helsinki tarvitsee konkreettisia toimenpiteitä pyöräilyn edistämiseksi.

Me allekirjoittaneet valtuutetut vaadimme, että Helsinki käy ensihoitona systemaattisesti läpi Helsingin olemassa olevat pyörätiet, merkitsee ne kevyen liikenteen väylille paremmin ja tasoittaa niiden huonokuntoiset osuudet pyöräilyyn kelvollisiksi.”

Aloite 2

”Ruuhkiin, päästöihin ja hitaaseen joukkoliikenteeseen kyllästyneet kaupunkilaiset ovat innostuneet pyöräilystä. Kaikista suomalaisten tekemistä matkoista 43 prosenttia on alle viiden kilometrin mittaisia, eli ihanteellisia pyöräilyyn. Muun muassa Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa jo nyt enemmistö kulkee pyörällä, ja myös Helsinki on sitoutunut nostamaan pyöräilyn osuutta liikenteessä.

Ilmastonmuutos ja kansanterveys puhuvat pyöräilyn puolesta, ja mitä enemmän pyöräilijöitä liikenteessä on, sitä houkuttelevammaksi ja tutkimusten mukaan turvallisemmaksi liikenne muuttuu. Pyöräilyn tiellä on kuitenkin selviä esteitä. Helsingin pyörätiet poukkoilevat harmillisesti. Tottumattoman pyöräilijän on vaikea suunnistaa kaupungissa, jossa pyöräteiden viitoitukset ovat puutteelliset.

Me allekirjoittaneet valtuutetut vaadimme, että Helsinki viitoittaa olemassa olevat pyöräilyreitit paremmin helpottaakseen työmatkapyöräilyä ja asiointia keskeisillä reiteillä sekä aivan erityisesti kaupungin laidoilta Helsingin keskustaan.”

25.2.2009

Talousarvioaloite  YTV:n vyöhykelisän palauttamisesta

”Joukkoliikenteen uskollisia käyttäjiä rangaistaan, jos he porhaltavat bussilla kuntarajan yli, yhdenkin pysäkinvalin naapurikaupungin puolelle. Vaikka matkustajalla olisi kotikaupungissa matkakortille ladattu kausilippu, naapurikaupungin kertalippu ei riitä kattamaan rajanylitystä. Lippujen ketjuttaminen on kiellettyä; rajan ylittäminen vaatii päällekkäisen seutulipun. Myös kahteen vyöhykkeeseen kuuluvat pysäkit ovat historiaa YTV-alueella, vaikka näin ratkaistaisiin helposti ääritapaukset, joissa parinsadan metrin matka esimerkiksi Lehtisaaren sillan yli Espoon puolelle maksaa rehelliselle matkustajalle seutulipun, arvolla maksettuna 3,36 euroa ja käteisellä maksettuna 4 euroa.

YTV:n ei tule pakottaa vähävaraisia matkustajia poistumaan bussista kaupunginrajan tuntumassa. Matkakorteissa oli aiemmin vaihtoehtona niin sanottu vyöhykelisä, joka maksettiin rajan ylittämisestä. Vaihtoehto poistui kuitenkin käytöstä alkuvuodesta 2005. Matkakortti- ja hinnoittelujärjestelmän odotetaan uudistuvan vuonna 2014, mutta nykytilanne on kestämätön.

Me allekirjoittaneet vaadimme, että kertaseutulippua edullisempi vyöhykelisä palautetaan matkakorttijärjestelmään ja että kahteen vyöhykkeeseen kuuluvia pysäkkejä määritetään kaupunkien raja-alueille.”