Sanalla ‘vihreät’ tagitettu.

Avoin vs. sulkeutunut Suomi

maanantai, tammikuu 31st, 2011

Mielipidemittaukset kertovat kasvavasta tyytymättömyydestä maan poliittista tilaa kohtaan. Poliitikkojen yleinen kyvyttömyys pelottaa ihmisiä, ja luottamus demokratiaan horjuu vaalirahasotkun mainingeissa. Istuva pääministeri ei suostu avaamaan rahoitustaan, edellistä epäillään lahjuksen ottamisesta.

Ylilyöntejä selitetään maan tavalla, vaikka toiminta on rajoittunut  pieneen ja etuoikeutettuun piiriin. Toivottavasti rikosepäilyt saadaan tutkittua ja syylliset tuomittua mahdollisimman pian, jotta kevään vaalit voidaan kattaa puhdistetulle pöydälle.

Suomi on jälleen historiallisessa tienhaarassa. Puolueiden vuosia kestäneen retorisen lähentymisen jälkeen vastakkaisasettelu on palannut ja tehnyt eroja puolueiden välille.

Perussuomalaiset vastustavat nykymenoa ja haikailevat paluuta lauantaimakkarayhteiskuntaan, kristillisdemokraatit ovat hilanneet itsensä arvokonservatismin lipputangon nupiksi ja vihreät haluavat keskustella Suomi-leijonan omistajuudesta – tai tarkemmin palauttamisesta – koko kansan käyttöön.

Suurten puolueiden kannatuksen laskiessa keskisuurten puolueiden merkitys ja valta kasvaa. Huhtikuussa äänestetään siitä, mihin suuntaan Suomea lähdetään viemään. Konservatiivien Suomi haluaa käpertyä sisään päin piikit pystyssä. Minä taas haluan Suomen, joka katsoo rohkeasti eteenpäin, vaalii sivistystä, rakentaa vahvuuksiensa päälle globaalissa kilpailussa, kantaa vastuuta ilmastosta ja on ennen kaikkea avoimessa vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa.

Globaalissa taloudessa ihmiset ovat yhä riippuvaisempia toisistaan ja kriisit liikuttavat koko maailmaa. Finanssikriisin ja tuhkapilven vaikutukset jaetaan, mutta niin myös hyvät uutiset. Burmaa hallitseva Myanmarin sotilasjuntta vapautti Aung San Suu Kyin saadakseen pisteitä kansainvälisessä PR-kilpailussa ja demokratian voitto Tunisiassa antoi paitsi toivon diktatuurien kasvateille kaikkialla lähi-idässä, myös parasta mahdollista draamaa meille uutisnarkkareille.

Entistä kansainvälisemmässä maailmassa moni pelkää erilaisuutta ja haluaisi eristäytyä. Maailma ei kuitenkaan katoa silmät sulkemalla. Näin muutama vuosi sitten lahjakkaan Johanna Freundlichin ohjaaman näytelmän, joka sijoittui Euroopan laidalle kaupunkiin, johon junat eivät enää pysähtyneet. Lohduton kohtalo, sanoisin.

Onneksi on merkkejä toisenlaisesta Suomesta. Maantieteellisistä rajoitteista huolimatta elinvoimaisen tulevaisuuden puolesta puhuvat mm. Guggenheim-suunnitelmat, uusi nopea junayhteys viiden miljoonan asukkaan Pietariin ja Helsingin yllättävää vauhtia kasvanut suosio asunnonvaihtomarkkinoilla – kaverille on tupsahdellut viimeisen kuukauden aikana asunnonvaihtotarjouksia niin Barcelonasta, Alicantesta, Malagasta, Pariisista, Bretagnesta, Pietarista, Tanskasta ja Kanadasta kuin myös Havaijilta. Minun Suomeni ei ole pysähtynyt periferia, vaan niin houkutteleva keskus idän ja lännen taitteessa, että tänne tullaan vartavasten.

Aloitin tänään blogin Uuden Suomen verkkosivuilla, ja tämäkin kirjoitus julkaistaan siellä: http://tuulikousa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59920-avoin-vs-sulkeutunut-suomi Tarkoitus on kuitenkin koota kirjoitukset ja valtuustotoimet tänne omillekin sivuille myös jatkossa.